Noustaan lentoon ja uneksitaan, ei oo maailmasta nähty vielä puoliakaan

Siis tiedättekö mitä, tääl on tullu ihan melkein kesä!
(paitsi et tällä viikolla on satanut kyllä myös räntää, vettä ja varmaan rakeitakin ...)

Norjaa jäljellä reilu kuukausi ja oon samaan aikaan aika haikee siitä että tiedän että se tulee kulumaan ihan sairaan nopeasti, mutta sit odotan myös aika paljon kotiin paluuta ja erityisesti sen jälkeen koittavia kesäseikkailuja ja Suomen kesää ihan yleisestikin.

Siellä kotona oon tosin ehtinyt vajaan viiden päivän verran piipahtaakin edellisen postauksen jälkeen pääsiäisenä. Piti muun muassa käydä kokemassa eräs Tiktak-yhtyeen Hartwall Areena keikka, josta on ihan erillinenkin postaus tulossa ja tavata vihdoin yksi nuori ja hurmaava Ilari. Muita agendoja oli mm. hammastahnan, salmiakin ja ruisleivän ostaminen.
Loma oli kiva, mutta olipa kummallista olla yhtäkkiä Suomessa. Erityisesti eka ilta oli varsin omituinen, kun oli aamulla herännyt Kongsbergissa ja sit yhtäkkiä olinkin Martinlaaksossa.

Loman jälkeen olikin sitten heti yksi koe. Aineena Strategic management ja suoritusmuotona ryhmässä kirjoitettava raportti, jonka tekemiseen on aikaa tasan 48 tuntia. Istuttiin koululla aika pitkään tuona aikana, mutta ryhmä oli kiva ja jäi ainakin fiilis ettei oltu ihan sysihuonoja.

Tän kokeen lisäksi duunattiin yhden toisenkin kurssin lopputehtävä valmiiksi ja presentoitiin se maanantaina, mikä tarkoittaa sitä, että enää yks koe jäljellä!

Oli myös vappu, joka ei mikään hirveän suuri karnevaali täällä ollut, mutta kulkue sentään oli! Ja monei lippui. Ostin mansikoita ja kävin luokkatoverin kanssa vappukahvilla.

Otin  myös itseäni vihdoin niskasta kiinni ja toteutin koko kevään takaraivossa kutkutelleesta ajatuksesta ottaa yhteyttä norjalaisiin partiolaisiin ja kysyä oisko mahdollista päästä toimintaan mukaan. Olihan se, joten nyt oon käytyt jo muutamana viikkona tekemässä juttuja niiden kanssa, ensin oli Yrjönpäivän kisat, joissa istuin yhden äiti-ihmisen kanssa pitämässä rastia ja viime viikolla olin mukana paikallisen vaeltajaryhmän kokouksessa, jossa tehtiin jesarista mm. riippumatto ja kuppi. Hupaisaa. Oon nyös osallistumassa näiden kanssa kesäkuun alkupuolella ennen kotiin lähtöä jonkin näköiselle viikonloppuvaellukselle/leirille, koska kyllähän sitä nyt kesään aina yks partioleiri kuuluu.

Huomenna viimeinen virallinen vaihtariaktiviteetti, kun mennään pelaa lasersotaa Drammeniin ja illalla muutaman hollantilaisen luokkakaverin synttäribileet. Jee.

Terkut,

Riina

Norja-kuulumisia

Moikka moi!

Hiukan on aikaa kulunut edellisistä Norja-kuulumisista, mutta nyt niitä taas tulee!

Edellisen postauksen jälkeen kevät on saapunut Kongsbergiin ja kaukenlaista on ehditty puuhaillakin. Käytiin mm. maaliskuun loppupuolella pienellä porukalla viikonloppureissulla Tromssassa ja olenpa saanut nauttia vierailijoistakin viimeisen parin viikon aikana.

Tromssaan lähdettiin tosiaan viiden tytön porukalla ja kovin monen päätavoite reissulle oli nähdä revontulia. Ei kuitenkaan haluttu maksaa niistä ihan sairaan kalliista opastetuista revontulikierroksista, joten jäimme asian kanssa oman onnemme nojaan ja kuten saattaa, niin eihän siitä sitten mitään tullut. Tosin sää oli koko sen viikon niin huono koko pohjois-Norjassa, että eipä niitä varmaan ois nähnyt siltikään, vaikka ois maksanut itsensä kipeäksi (tai sit se bussi ois vienyt meidät vaikka Kilpisjärvelle katsomaan näitä...)

Mut joo, omaa fiilistä reissusta tää ei varsinaisesti lannistanut, lappi on aina lappi ja se on hyvä ilman revontuliakin. Tunturit oli isoja ja komeita ja meri varsin villi ja kaunis. Tromssa on kaupunkina kyllä mun makuun vähän liian iso tuollaiseksi pohjoisen kaupungiksi, vaikka ihan kiva onkin. en kuitenkaan jotenkin ihan saanut kiinni siitä parhaasta lappi-fiiliksestä. Välillä ainoa asia mistä edes pystyi kertomaan että ollaan hyvinkin napapiirin yläpuolella oli ne meidän asunnon edessä kasvavat tunturikoivut, jotka oli nekin kyllä liian isoja mun mielestä.

No joo, epätoivoisen revontulimetsästyksen lisäksi käytiin kiertelemässä kaupungilla, katseltiin nähtävyyksiä ja hengailtiin meidän air bnb -kämpällä. Yritettiin myös mennä sellaisella köysiratahommalla ylös yhdelle näköalapaikalle, mutta sehän oli tottakai suljettu kovan tuulen takia.

Itseä hämmästytti kyllä ehkä eniten luonnonilmiö nimeltä vuorovesi, Suomessa kun sellaiseen ei oikein törmää missään,

Paluu takaisin Kongsbergiin ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, lento oli yli tunnin myöhässä keski-Norjan huonon sään takia, siispä myöhästyimme myös illan viimeisestä junasta lentokentältä Kongsbergiin. Seurasi siis Oslossa kebulassa ja muissa epämääräisissä lokaatioissa vietetty pultsariyö, joka päättyi vihdoin aamun ensimmäiseen junaan ja vihdoin omaan sänkyyn klo. 5.40 tai jotain.

Tromssassa oli myös ehkä pörröisin kissa jonka oon koskaan nähnyt. Hän oli kovin hurmaava <3

Viikko Tromssa-reissun jälkeen Anna saapui viihdyttämään mua tänne. Pidennetyn viikonlopun aikana ulkoilimme, julistimme kesän avatuksi kattoterassilla kera siiderin ja jäätelön sekä suoritimme pitkään kaivatun SKAM-pyhiin vaelluksen Oslossa. Kirkko oli lähes hengellinen kokemus, leikkioksennus huvitti molempia valtavasti ja vaaleanpunaiset pilvet loivat romanttista tunnelmaan Hartvig Nissenin lukion pihalle. Otettiin myös uskomaton määrä uskomattomia kuvia erilaisten patsaiden kanssa, samoin oopperatalolla.

Viikko Annan jälkeen saapuivat mun Metropolian koulukaverit, eikä kyllä siitäkään vierailusta puuttunut naurua, typeriä vitsejä, hyvin huonoa suomenkieltä tai kovaäänistä kuorsausta :D

Seuraavaksi vuorossa hyvin ansaittu pääsiäisloma ja sit vielä hetki ahkeraa työskentelyä viimeisten projektien ja kokeisiin luvun kanssa enne kuin kouluhommat on paketissa ja päästään suorittamaan vaihdon loppuhuipennukseksi Norjan maantieteeseen tutustumista muutaman reissun avulla.

Seuraavaan kertaan,

Rimbs

We're not Iron Maiden, we're not from England, we're Sonata and we come from Finland

Edellisessä tekstissä mainitsinkin aikovani mennä katsomaan Sonata Arcticaa Osloon, tässä hieman tarinaa siitä.

Olin odotellut kyseistä tapahtumaa melko kovasti lokakuusta saakka ja koko päivän tunnelma oli sen mukainen. En edes oikeasti tiedä miks, mutta oon siis koko keskiviikon käyny ihan ylikierroksilla ja jännittänyt iltaa jotenkin ihan sairaasti, tärissyt ja mahaoireillut, vaikka oon nähnyt Sonatankin ihan sairaan monta kertaa eikä siinä pitäis sinänsä olla mitään erikoista. Ehkä syynä oli kahden ja puolen kuukauden keikkatauko (en ollu varmaan koko viime vuonna yli kuukautta käymättä yhdelläkään keikalla...) tai se että tutut naamat tosiaan tuli OSLOON vaiko sittenkin se "virallinen +1" jäsen, eli Masi Hukari, joka bändin kokoonpanoon oli lisätty edellisen akustisen kiertueen tapaan ja jota en ollut nähnyt kitara kädessä yli kahteen vuoteen. Sama tyyppi kuitenkin kulkee lähipiirissä (ja tässäkin blogissa) nimellä "suosikkihahmo"... En tiedä.

Suuntasin Osloon reilusti ajoissa ja ehdin käydä juomassa rauhoittumisteetkin (eivätpä juuri auttaneet...) aseman Espresso Housessakin vielä ennen keikkapaikalle Parkteatretille suuntaamista, missä oli luvassa vielä nelisenkymmentä minuuttia jonottelua. Sit sisällä paitatiskin kautta narikkaan ja lavan edustalle venailee lämppäribändi Witherfallin aloittamista. Ihan eturiviin en päässyt, kun meni kaikenlaiseen säähläämiseen aikaa (ja tajusin vasta myöhemmin että se paitatiskin jäbä ois varmaan puhunut suomea, ei ois tarvinnu jännityksissä englanniksi sönkätä...) mutta siinä kolmennen tai neljännen rivin paikkeilla oli kans ihan hyvä ja näin oikein loistavasti. Keikkapaikan lattia oli myös rakennettu sillä tavalla fiksusti, että se vietti loivasti lavaa kohti niin että vähän lyheympikin näki taaempaa varmaan paremmin kuin perus tasalattiaisissa paikoissa.

Lämppäribändi Witherfall oli oikein hyvä myös, yllätyin vähän kun heidänkin settinsä oli akustinen. Paras oli kyllä näiden rumpali, jolla oli mukana vaikka mitä kilkuttimia ja joka oli ihan fiiliksissä koko ajan.

Sonata aloitti siinä varttia vaille yhdeksän aikoihin JA MIKÄ KEIKKA SE OLIKAAN! Etukäteen olin lähes varma että leviä ihan totaalisesti ja alan itkeä silkasta onnesta kun Sonata aloittaa, mutta selvisin pelkällä riemulla ja laululla.

Hämmästyin biisivalintaa jo toisen biisin kohdalla ja jatkoin yllättymistäni heti kolmannen alkaessa ja sama trendi jatkui läpi koko keikan. Kuultiin niin paljon niin hyviä biisejä, vähän vähemmän hittejä ja enemmän niitä sivummalle jääneitä kappaleita, kuitenkaan unohtamatta parhaita yhteislauluklassikoita.

Täydellinen settilista näyttäis nopeasti katsottuan olevan sama kuin Suomen kiertueellakin, mutta biisien järjestyksestä en oo ihan varma. Tältä se kuitenkin suurin piirtein näytti:

1. Life
2. Only the Broken Hearts (Make You Beautiful)
3. Half a Marathon Man
4. The Rest of the Sun Belongs to Me
5. As If the World Wasn't Ending
6. FullMoon
7. Letter to Dana
8. Alone in Heaven
9. On the Faultline (Closure to an Animal)
10. Wolf & Raven
11. I Have a Right
12. Black Sheep
13. Among the Shooting Stars
14. Tallulah
15. Paid in Full
16. Flag in the Ground

Encore:

1. Victoria's Secret (Tony & Elias)
2. The Wolves Die Young

Legendaarisen Vodka-outron puuttuminen vähän harmitti, mutta mua oli varoitettu siitä etukäteen, joten ei tullut yllätyksenä. Ehkä sit taas seuraavalla normikeikalla. Ja ehkä se ei haittaa, kun tosiaan kuitenkin kuultiin monen monta muuta aika eeppistä biisiä.

Masilla oli mukana varmaan puolet sen kaikista soittimista, se soitti akustisen kitaran lisäksi myös koskettimia, huilua ja jotakin kummallista lyömäsoitinta. Ei sentään kuitenkaan sitä kuuluisaa saksofonia. Mikäs siinä, jos osaa soittaa kaikkea ja täytyy myöntää että olin kyllä aika tosi iloinen sen läsnäolosta.

Keikka loppui sillälailla hyvissä ajoin ettei ollut mikään kiire, joten kävin hakemassa mun kamat narikasta rauhassa ja hetken vielä tutkailin tilannetta josko bändin jäbyt ois tullu siihen salin puolelle moikkailee. Eivätpä tulleet, joten lähdin sitten kovasti onnellisena iloloikkien takaisin kohti asemaa. Oli hyvä ilta,

Nyt heips,

Rimbs

Own the sky, live in the clouds, defy gravity

Heipparallaa!

Vaihtoelämääni Norjassa on nyt kulunut hieman yli kaksi kuukautta. Aika on kulunut ihan hurjaa vauhtia, mutta vielä on onneksi muutama kuukausi jäljellä.

Mulla on ollut täällä oikein mukavaa, enkä oo oikeestaan juuri stressannut mistään tai kokenut kulttuurishokkia tai edes mainittavaa koti-ikävää, vaikka tottakai sitä nyt vähän kaipaa kavereita ja perhettä. Eniten oli kyllä ikävä ruisleipää (koska sille puhelimessa puhuminen ei vie nälkää eikä auta muutenkaan...) mutta sitten vaihtotoverin sisko tuli käymään ja toi mulle sitä, joten nyt oon taas senkin suhteen vielä hetken ihan fine...:D

Jaksan myös edelleen ihmetellä joka päivä sitä kuinka nättiä täällä on enkä varmaan ikinä kyllästy noihin tuntureihin.

Viimeisen kuukaden aikana ollaan puuhattu koulujuttujen lisäksi kaikkea muutakin.
Helmikuun puolessa välissä vietetiin yksi viikonloppu melkein koko vaihtariporukalla opiskeilijayhdistyksen mökillä Svarstadissa. Oli hauska reissu, perjantaina mm. chillaitiin, pelattiin lautapelejä, kokkailtiin yhdessä ja tutustuttiin norjalaiseen saunaan, joka olikin melko mielenkiintoinen tapaus. Kyllähän mä etukäteen tiesin ihan jopa kahdeksan vuoden takaisesta kokemuksesta, että norjalaiset ei oo kauheen hyviä näissä saunahommissa, mutta silti se ehkä 3-4 neliöinen saunan pukuhuonetta enemmän muistuttava, yksilauteinen huone kiuas nurkassaan herätti mussa ja suomalaistoverissa kovasti hilpeyden ja vähän epätoivonkin tunteita. Olin silti aika onnellinen kun vihdoin oltiin saatu se lämpiämään (kiukaan nupitkin oli rikki...) ja päästiin istumaan löylyyn pitkästä aikaa.
Mökkiviikonlopun lauantaina tehtiin patikointiretki. Piti aluksi mennä katsomaan Trollfoss-nimistä vesiputousta, mutta matkan aikana selvis, että reitti ei ollut kovinkaan talvikuljettava ja vei paljon oletettua enemmän aikaa. Päädyttiin siis muuttamaan vaelluksemme pääkohteeksi Pinås-nimisen tunturin huippu ja käännyttiin sit takasin, seuraamaan omia jälkiämme, joita pitkin olikin sit paljon helpompi ja nopeampi kävellä takas. Paluumatka oli muutenkin kovin hilpeä (ainakin siinä joukossa joss itse kävelin), kukaan ei enää jaksanut välittää kuinka paljon lunta kenkiin meni tai montako kertaa kantohanki pettikin jalkojen alta ja lievää väsymyshysteriaa oli havaittavissa :D "mun kengissä on uima-altaat mun varpaille!"

Sit oli viikon mittainen talviloma, jonka alkupuolisko vietettiin muutaman luokkakaverin kanssa Fredrikstad nimisessä kaupungissa melko lähellä Ruotsin rajaa. Siellä oli hieno puolikkaan tähden muotoon rakennettu vanha kaupunki,  Suomenlinna-tyylisiä linnoituksia (osa niistäkin puolitähden muotoisia), eeppinen silta Norjan suurimman joen, Glomman, yli ja paaaljon patsaita. Eikä yhtään lunta! Tuntui huhtikuulta ja mun piti jatkuvasti muistutella itseäni siitä että on vasta helmikuun loppu. Fredrikstadissa ois myös ollut Pohjoismaiden suurin pienoisrautatie, mutta se ei ollut auki kuin viikonloppuisin joten jäi näkemättä. Mut ehkä sit seuraavalla kerralla.

Loman jälkeen koulu ei ois motivoinu oikein ketään (paitsi yritysvierailu Telenorille oli kyllä ihan kiva), mutta onneks meillä tosiaan on vain nelipäiväinen kouluviikko ja onneks tässä on tulossa kaikkea kivaa ihan muutaman viikon sisään aika paljon. Alkaen heti keskiviikosta, kun mun joka keväiset perinteet jatkuvat ja keikkavuosi vihdoin avataan, kovin kotoisan Sonata Arctican soittaessa akustisen keikan Oslossa. Jeij!

Siinä tais olla kaikki tähän väliin, heips vaan!

Rimbau

Sul on Pantteri-askissa taivas tammikuun

Halla!

Eilen alkoi jo kolmas viikko norjalaista yliopistoelämääni! Kaksi ekaa viikkoa vilahti ohi hujauksessa.

Kursseja mulla on neljä ja ne on vaikuttanut tähän mennessä pääpiirteittäin ihan mukavilta. Ryhmätöitäkin on joka kurssilla, vaikka ne on myös joka kurssilla esitetty jotenkin muka erikoisena tehtävämuotona. Itse en nää tilanteessa mitään outoa, oma koulunkäyntinihän on ollut yhtä ryhmätyötä jo puolitoista vuotta. Yrittäjyys ja innovaatio -kurssi saattaa hieman hajottaa mun päätä, justhan pääsin eroon yhdestä vastaavasta innovaatioprojektista...

Vapaa-ajalla ollaan tutustuttu muiden vaihtareiden kanssa toisiimme ja käyty yhdessä mm. patikoimassa, silent discossa ja lukuisissa huonebileissä.

Ekana lauantaina koulun alun jälkeen otettiin tosiaan heti reippaasti härkää sarvista ja patikoitiin 14 km päässä, ylhäällä tunturissa sijaitsevalle Knuttehyttalle, jossa syötiin lounasta ja oltiin iloisia siitä, että oltiin päästy perille. Ja sit patikoitiin takas ja pilattiin se täydellisen hyvä latupohja entistä pahemmin. Paluumatka ei onneks ollut omalta osaltani ihan yhtä raastavan pitkä, koska keksittiin osan porukasta kanssa kysyä josko päästäis Skisenterin tuolihissillä alas ja sehän onnistui! Parasta!

Viime viikonloppuna käytiin muutaman hollantilaisen luokkatoverin kanssa pulkkamäessä laskettelukeskuksessa ja perjantai-iltana bailattiin lähibaarin silent discossa mm. Justin Bieberin Babyn ja tän biisin tahtiin :D Ja lauantaina käytiin kattomassa paikallista jääkiekkoa.

Tääl on joka päivä edelleen ihan tosi nättiä, eikä ees viikonlopun massiivinen lumisade haitannut. Kaikki hyvin siis!

Loppuun vielä kolmen viikon aikana kertyneitä huomioita Kongsbergista:

• Potkukelkka on täällä ihan legit kulkuväline. Myös nuorilla ihmisillä. Enemmän niitä näkee ydinkseskustan ulkopuolella asuinkaduilla, mutta myös keskustassa saattaa potkutella joku sellaisella vastaan.
• Täällä on ihan todella paljon kampaamoita. Orientaatiopäivän diaesityksessä sanottiin että miljoona, mutta en usko todellisuuden olevan kuitenkaan ihan niin hullu. Paljon niitä kuitenkin on, vähän joka kadunkulmassa.
• Karkki, sipsit ja alkoholi on ihan törkeän kallista. Onks näiden norjalaisten mielestä oikeesti ihan ok, et suklaalevy maksaa yli 45 kruunua eli noin 5 euroa? Tai Dumle-pussi kuusi euroa?
• Jos jossain on koskemattoman näköistä lunta ja "ei talvikunnossapitoa" -kyltti, ei kannata valita juuri sitä reittiä, vaikka oisitkin kävellyt vielä viime viikolla siitä ongelmitta. Saatat joutua kahlaamaan lumessa haarojasi myöten...
• Kosken alajuoksulla asuu nälkäisiä sorsia. Jos kävelee tarpeeksi lähelle, ne tulee luokse parvena. Ne on kavereita. (mut ei silti ruokita niitä lintuja, jooko pliis...)

Nyt bye,

Rimbu

PS. oon yllätteän taaaaaas jossain SKAM-psykooseissa katsottuani sitä nrk:sta ihan jopa kokonaan norjaksi. Kenenköhän kaa voisin mennä Osloon bongailee kuvauspaikkoja?