24.9.2013

The treetops, the chimneys, the snowbed stories, winter grey



Tajusin eilen että nyt on ihan oikeesti syksy. Ei mikään loppukesä enään, vaan ihan oikee syksy. Hämmästyin myös sitä, että kyseinen valaistuminen ei aiheuttanut mussa paniikkia siitä että talvi tulee TAAAAS vaan jonkin sortin tyytyväisyyttä. Koska voin alkaa tääs hyvillä mielin käärityä kaikkiin ihaniin, lämpimiin syysvaatteisiin, mennä kouluun villasukissa ja ihanissa kirkkaan turkooseissa Hai-saappaissani, kuunnella syysmusaa, ja juoda teetä tai kaakaota muumi-mukeista samalla kuun teen läksyjä. Ja sit on kaikki ihanat lämpimät syksyiset värit, keltaset ja punaset, joita on ihan joka paikassa. Sateen ropina ikkunaa vasten. Se kun aurinko yhtäkkiä sateen jälkeen tuleekin esiin ja saa kaiken kimaltamaan.



Tänään tuli ylppäreiden ennakkopisteet. 32 pistettä, joka ainakin kolmen viimevuoden pisterajojen mukaan meinais sitä, että saisin siitä bilsasta M. Oon tyytyväinen, siihenhän mä tähtäsinkin. Tai siis ainahan ois hirveen kivaa, jos kaikki vois saada ihan kaikesta L, mut toi oli mun realistinen tavoite.

Viikonloppuna oltiin Joutsen-joukkueen kanssa retkellä Käpiksellä. Ihan kivaa oli, mutta en varmaan ikinä oo ollu noin poikki yhenkään partioretken jälkeen. Oon niin tottunu siihen, ettei haittaa jos esim. aikataulu ei meekään ihan niinku oli suunniteltu ja siihen että ei tarvi olla kokoajan kyttäämässä mitä ne lapset tekee. Ja ehkä vartion isoimmat plussat oli ne, ettei kukaan herännyt seitsemältä ja herättänyt myös kaikkia muita ja se että asiat, kuten ruoka ja vähän ohjelmakin, voitiin tehä oikeesti kaikki yhessä. Ainakin nyt viimesenä vuonna.
Ei sillä etteikö noi nuoremmat tytöt olis kivoja, mutta ihan sikana enemmän työtä ne tuottaa.

Tää ei liity enää mitenkään, mut tää video on kovin hämmentävä. Koska kolmen minuutin kohdalla ja itseasiassa myös aiemmin (2:46) siinä esiintyy kummia. Kaksoisolento. Kattookaa ite.


Nyt voisin ruveta vaik tekee ruokaa, kiitos ja kumarrus,
Rimbau

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti