Come and meet the travelers who came the town

Viikonloppu oli ihan mahtava. Tai no, eilen oli kyllä jo vähän väsy ja stressi, mutta anyhow.

Perjantaina istuin koulussa kovinkin levottomana puoli kolmeen saakka. Sit bussilla Kamppiin, ruoanhankintaa ja sit tunnelia pitkin Forumiin, vaikka sen oikeen ettimiseen meni huomattavan paljon aikaa, mutta olisihan se vesisateessa kävely nyt ollut ihan kohtuutonta... Forumin päässä määränpäästä ei sen sijaan ollut pienintäkään epäilystä. Koko kauppakeskus kaikui Floor Jansenin ääntä ja Nightwishin livetallennetta, sitä samaa, jota silloin joskus kävin kattomassa leffateatterissa. Ja sen jonon kyllä näki kilometrien päähän.

Jep, kyseessähän oli Nightwishin nimmaritilaisuus.

Ostin uuden Endless Forms Most Beautiful- levyn ja jäin venailemaan Idaa, joka ilmestyikin paikalle melko nopeasti, siinä jossain neljän maissa.
Jonoteltiin aikamme ja päästiin hakemaan nimmarit, pienen kuumotuksen saattelemana tottakai. Moikkailtiin jäsenet ja Empun kanssa jopa juttelin muutaman lauseen jotakin...:D

Koko juttuhan oli järkätty ihan mahdottoman hyvin ja meininki oli mitä mainioin. Eikä jonottamiseen mennyt edes ihan tuhottomasti aikaa, tunti venattiin ennen nimmaroinnin alkua ja toinen sitten omaa vuoroa odotellen.

Täytyy muuten sanoa, että tuo uusi levy on ihan superhyvä, suosittelen. Hankkikaa jostain ja kuunnelkaa edes kerran, kannattaa, :)

Launtaina olin aamupäivällä hoitamassa kesän leireihin liittyviä juttuja Pauligin huvilalla ja illalla kutsui Jyvänen, jo toisen kerran tänä keväänä. Tarkoitus oli mennä katselemaan JED:iä eli siis Jonsu ja Emppu duoa, mutta homma lähtikin sitten vähän lapasesta ja muuttuikin vimmaiseksi Kimblen pelaamiseksi. Hyvä ettei se pelilauta välillä lennelly siellä pitkin ja poikin. MUTTA, mä kuitenkin voitin yhden niistä peleistä, jei!
Katsottiin me toki se keikkakin, ihan kiva oli, ja naurettiin Masi "thö miksaajan" niin kovinkovin tylsistyneelle olemukselle...:D

Okei, nyt mä lähden nukkumaan,

Rimppa

Like a flood all returning, most with a smile

Oon ollu tänään oikee muikeuden multihuipentuma.
Oli itsenäisen työskentelyn päivä ja vaikka meninkin koululle duunaamaan juttuja oli rentoa, kavereita ja hubaa.
Päivän teemana on ollut myös erittäin paha fanityttöily, koska Nightwishin uus levy ilmestyyy HUOMENNAAAAAAA ja koska Amoral julkaisi ihan muksia, jollei jopa mainioita uutisia liittyen jäsenistöönsä.

Niko is back.

Maanantaina käytiin koulun kanssa vierailulla mainostoimisto dynamo&son:issa ja sit illalla oltiin koko perheen voimin jäähallilla kattomassa äitin muinaista teini-idolia, Bryan Adamsia. Mulle kyseisestä miehestä tulee ekana mieleen vaan tosi paljon animoituja hevosia, koska se on laulanu Spiritin alkuperäsellä soundtrackilla. Mut siis oli ihan hyvä keikka ja jopa tiesin useamman kappaleen. Vaikka vähän kyllä aluks pelotti ne ylimmän rivin paikat, ja meille on edelleen epäselvää, miten ees päädyttiin sinne...
Ja kyllä, mulla oli ilmapallo. Nykyään pitää aina olla ilmapallo, kun menee jäähalliin keikalle.

Tänään lopetan tähän,

Rimppa

Seven means six

Aaaargh, niiiiin jännääää....

Autojen valoja, oksien varjoja, yön viivoja

Heipähei.

Halusin vain tulla sanomaan hei näin lauantai-illan ratoksi, vaikkei mulla ehkä ole mitään asiaa, eikä ainakaan yhden yhtä uutta kuvaa, eli saatte nyt jonkun randomin arkistojen kätköistä. No jaa.

Tänään oon taas tehnyt erään pienen kojootin onnelliseksi käymällä sen kanssa metsälenkillä. Haravoinut kiviä nurmikolta, ettei ne rikkois ruohonleikkuria kesällä. Laittanut ruokaa. Viihdyttänyt erästä hurmaavaa nuorta miestä useamman tunnin leikkimällä autoilla ja magneettikirjaimilla.

Ens viikko tulee olemaan yks kevään parhaista. Niin paljon musiikkia ja keikkoja, epäkouluilua ja kaikkea kivaa.

Rimpe

Ps. Mulla alkaa pikkuhiljaa olla jo vähän ikävä kesää. Kattokaa nyt tätäkin kuvaa. Kuinka täydellistä.

Wrapped in furs beneath the northern lights

Tähtikirkas yö.

Taivaalla liikehtii varovaisia, vaaleita revontulia, jotka näyttäis ehkä paljon kivemmilta ilman pääkaupunkiseudun valosaastetta.

Kirpeän viileä ilma tuoksuu keväältä, ehkä ihan vähän kesältäkin jo, toisaalta vielä talvelta.

Katupölyltä. Mullalta ja ruoholta. Kosteudelta. Kylmältä.

Taianomainen fiilis.

Ja mä vaan seisoin siinä, keskellä kävelytietä ja tuijotin hymyillen taivaalle. 

Riina

Know why the nightingale sings, is the answer to everything

Oon ollu tänä viikonloppuna harvinaisen toimelias.
Aurinko ja keväinen fiilis houkutteli mut viettämään aikaa ulkona, eikä sisällä datailu hirveesti inspiroinu, vaikka kuuluikin mun alkuperäiseen viikonlopunviettosuunnitelmaan.

Oon aloittanut aamuni auringonpaisteisessa, lämpimässä ja kevääntuoksuisessa metsässä Alban kanssa reippaasti lenkkeillen. Nauttinut siitä kuinka metsäpolulla mahtuu ihan oikeasti jopa kulkemaan, kun ei tarvitse tarpoa mootttoripyörien lumeen kaivamassa urassa ja kompastella villasukat rutussa, Seisonut kalliolla ja nauttinut auringosta kasvoillani. Hymyllyt onnellisen näköisenä vähän matkaa edellä hölkyttävälle koiralle.

Eilen olin päivällä yksin useamman tunnin ja hetken aikaa tylsistyneenä sisäällä loikoiltuani päätin keksiä jotakin hyödyllistä ulkopuuhaa, joten pesinpä sitten ikkunat aikani kuluksi. Oli jopa ihan mukavaa, kun työn tuloksen näki törkylikaisista ikkunoista välittömäästi ja sai samalla kuunnella hyvää musiikkia.

Kaivoin myös järkkärin esiin pitkästä aikaa ja räpsin joitakin kuviakin.
Siivoilin iskän autossa ja tein ruokaa.

Nyt voisin lähteä pikkuhiljaa harkitsemaan nukkumista, eli kuulemisiin!

Rimbau

Leave the sleep and let the springtime talk

Kevään ensimmäinen oikea päivä.
Auringonpaiste ja lähes kuiva asfaltti.
Lämpöä melkein yhdeksän plusastetta ja takki auki koulusta tullessa.
Kevyt onnellinen kevätfiilis

Oon nyt parina aamuna heränny joskus viiden aikoihin ja kuunnellut ulkoa kuuluvaa vaimeaa mustarastaan laulua.
Viime viikolla yhtenä aamuna nähtiin äitin kanssa kolme joutsenta lentämässä, kun äiti heitti mua pysäkille.

Rimpe

Here I go again

Tänään asiaa mun jä äitin viime lauantaiselta miniroadtripiltä Tampereelle ja takaisin. Tai ehkä lähinnää siitä, mitä Tampereella tapahtui.

Ihan ensin haluiaisin vain kysyä, että miksi Tampereella kaikki on niin vaikeaa? Ensin oli hirveästi yksisuuntaisia katuja ja risteyksiä, joista ei saanut kääntyä johonkin tiettyyn suuntaan, useinmiten vasemmalle, eikä meinattu löytää parkkipaikkaa. Kun se parkkihalli sitten vihdoin löytyi, oli sielläkin kauheasti kaikkea muka hankalaa, aina parkkihallin ovista ja puomeista epäloogisiin paikkoihin sijoitetuista hissinappuloihin ja vaikeisiin parkkimittareihin, Mutta Hesen kanasalaatti oli kyllä äitin mukaan parempaa kuin Helsingissä. Ja ehkä ohjeiden lukeminenkin ois auttanut useimmissa pikku ongelmissamme...

Ja sitten pää asiaan. Tosiaan, käytiin katsomassa Musiikkiteatteri Palatsin I Wanna Rock -musikaalin. Tätäkin oli odotelu jo huomattava tovi, hartaamman puoleisesti. Täytyy myöntää, ettei se kaikkein pienin syy innokkaaseen odotteluun, tietenkään, ollut Ari Koivusen kovinkin keskeinen osa kyseisessä esityksessä.

Kuvaus kopioitu Musiikkiteatteri Palatsin nettisivuilta:

I Wanna Rock on komediallinen rock-musikaali. Musikaali kertoo tamperelaisesta roudarista Villestä, Nääs-Villestä, joka työskentelee Pelle Miljoona -yhtyeessä. Ville uneksii kuitenkin suuremmista ympyröistä. Hän karkaa Andy McCoyn ja Hanoi Rocksin kanssa Tukholmaan, Englantiin, Japaniin ja Jenkkeihin. Nääs-Villen kiertueelta ei kommelluksia tule puuttumaan.

Miten Ville selviytyy maailmalla, hän kun puhuu vain tampereen kiältä? Kiertueellaan Ville kohtaa lukuisia huippubändejä kuten Whitesnaken, Twisted Sisterin, Guns N’ Rosesin ja Mötley Cruen. Lopulta kuitenkin reissaaminen alkaa tuntua raskaalta ja reissussa rähjääntynyt Ville palaa Suomeen, ja löytää itsensä...

Musikaalissa kuullaan mm. kappaleet: Moottoritie on kuuma, Up Around The Bend, Here I Go Again, I Wanna Rock, Jump, Don’t Stop Believing, Welcome To The Jungle ja monet monet muut.

Oli kyllä hupaisaa. Ihan kiva juoni ja  hyviä vitsejä ja ennenkaikkea hyviä esiintyjiä (muutkin kuin Arsba) ja lauluesityksiä.

Naurettiin useampaan otteeseen ihan vedet silmissä kun juttu lähti niin käsittämättömän lennokkaaks. Parhaat oli kyllä ehkä ne vitsit jotka jotenkin liittyivät Arin esittämän Mike Monroen ulkonäköön, koska noh...maybe you understand...

"Kato nyt, täst saa jo kiinni!" *ari yrittää epätoivoisesti löytää jotain kohtaa mahastaan, mistä oikeastikaan saisi kiinni...*

"Jätkä painaa varmaan kymmenen kiloo! -No kai, jos syö yhen greipin päivässä!"

"Hanoi Rocksin pienirintainen naislaulaja--"

Mutta juu, oikeasti ihan hyvä esitys mukavassa paikassa, joten jos liikutte tässä kevään aikana Tampereella ilman sen kummenpaa virikettä, niin kannattaa harkita tuon katsomassa käymistä. Päivänäytöksessä jossa oltiin, oli aluks vähän valjua, mut kyllä se yleisö siitä lämpes ja lähti mukaan, vaikka iltaesityksessä ois varmaan ollu vielä parempi ja rennompi tunnelma.

Loppuun vielä vähän roolilistaa ja videota ja sit se ois taas moi,
Rimbu

Ville, roudari: Ari Myllyselkä
Mirkku, Villen tyttöystävä: Elisa Lairikko
Pelle Miljoona: Miro Honkanen
Andy McCoy: Miro Honkanen
Mike Monroe: Ari Koivunen
Sam Yaffa: Tero Tanhuanpää
Guns N’ Roses, Axl Rose: Ari Koivunen
Twisted Sister, Dee Snider: Jussi Ojanen
Journey, Steve Perry: Ari KoivunenNasty Suicide: Jussi Ojanen

Razzle: Jani Auvinen/Ville Siurulainen

Joan Jett: Sonja Lairikko

Toimittaja: Sonja Lairikko
Whitesnake, David Coverdale: Ari Koivunen
Mötley Crew, Vince Neil: Miro Honkanen
Bob, tuottaja: Ari Myllyselkä
Sari, Mirkun ystävätär: Sonja Lairikko