2016

Hola!
Perinteinen vuosikatsaus menneestä vuodesta.
Kuvat kunkin kuukauden parhaimmisto tällä kertaa mun instagramiin lataamista.

Tammikuu

Eka työharjoittelujakso alkoi heti vuoden alusta.

Pääsin tekee kaikkea siistiä ja rakastin talvista Helsinkiä.

Enemmän talvi kuin pitkiin aikoihin, lunta ja pakkasta riitti.

Olin ihan supermuikea ja onnellinen koko ajan.

Helmikuu

Työharjoittelu jatkui. Pääsin mm. osallistumaan toimiston sisustamiseen, koska tuparit.

Amoralin In Sequence ilmestyi. Suosittelen edelleen kuuntelemaan, se on hyvä.

Yritin ostaa sitä asiaan kuuluvasti Levykauppa Äxästä ilmestymispäivänä, mutta kun vihdoin sain kakaistua kovin ujosti ja hermostuneesti tiedustelun levystä suosikkimyyjäsedälleni Masille, kovasti pahoillaan oleva kitarasankari joutui toteamaan ettei levylähetys ollut vielä tullut ja ohjasi mut ystävällisesti viereiseen levyputiikkiin. Lohdutukseksi ostin siltä kuitenkin Teräsbetonin levyn. 

Sit oli myös toki MP-messut, missä syötiin Juhon kanssa hyviä sipsejä ja katottiin kun Peppi koeajoi jotain sähköpyörää.

Maaliskuu

Olin harkassa vielä kuun puoliväliin saakka.

Seurasin maajussien mielensoistusta keskustassa ja muistelin penkkareita.

Musiikkiteatteri Palatsin Autiotalossa-musikaali kevätkiertueellaan Finlandia-talossa. Huippua.

Sit oli se 4H:n vuosikokous jossa kävin palkittavana.

Ikävöin Helsinkiä jo kaks päivää harjoittelun loppumisen jälkeen.

Koulussa olis pitänyt olla tehokas ja työskennellä, mutta taisin kyllä tehdä vähän kaikkea muuta.

Kaverit oli parasta.

Huhtikuu

Kuviksen päättötyönäyttelyn avajaiset heti kuun alussa.

Alettiin pikkuhiljaa valmistella Annan kanssa Hehku-partioleiriä. 

Loppukuusta Amoralin keikka Virgin Oilissa. Ihan huippu keikka, yks parhaista.

Vappu-aattoa vietin Sarinan kanssa mm. keskustassa ja myöhemmin illalla kiinalaisen ruoan ja ekan Potter-leffan merkeissä. Oon edelleen aika ylpee siitä, että sain sen ilmapallon kotiin ehjänä.

Toukokuu

Kesä räjähti käyntiin ihan yhtäkkiä melkein heti toukokuun alussa.

Lämpöä ja hyvää fiilistä.

Super Ari Koivunen & Luca Gargano duon jukebox- keikka On the Rocksissa. Parhaita biisejä ja maailman päättömintä läppää: "Nyt meni marsut väärään kurkkuun!"

Näyttöjen jälkeen monta sluibaviikkoa, retkipäiviä, kesän työjuttuihin valmistautumista ja huipputyyppien seuraa.

Kesäkuu
Töitä. Oli useampi monitoimileiri ja yks salapoliisileiri melko ontuvalla, mutta kuitenkin lapsien mielestä jotenkin loogisella juonella kadonneesta pakastimen avaimesta. 

Helsinkipäivä ja erityisesti se ilmaiskonsertti, missä oltiin Sarinan ja Juhon kanssa.
Kävin Linnanmäellä ja vähän mökkeilin.

Heinäkuu
TUSKA. Yks kesän parhaista viikonlopuista. Niin paljon niin hyvää musiikkia ja ihan huippu festarisää. Bongailtiin muusikoita yleisöstä, paras oli kyllä edelleen se Ben Varon, joka käveli ohi (ihan siitä meidän edestä) kun solmin kengännauhoja Turmion kätilöiden keikan aikana. Anna veti mut ponnarista ylös ja käski katsomaan kuka tulee. Saatoin olla hetken aikaa melko järkyttynyt ja samaan aikaan aika muikea fanityttö taas...
Sit oli vielä yks työviikko kepparileirin merkeissä Meriharjun luontotalolla (Tylypahkassa)
Ainii, bongasin Masi Hukarin Malminkartanon asemalla, kun perjantaina matkustin kotiin sen kepparileirin päätteksi. Nauroin.
Vähän lisää mökkeilyä, tällä kertaa Kuhmoisissa perhetuttujen mökillä. Sain kaloja.

Ari Koivunen ja Ilja Jalkanen Duo Jyväsessä. Sarina nauroi kun fanityttöilin. Oli kivaa. 

JOO ja sit tottakai ROIHU. Tääkin oli kyllä ihan mahtava, 6/5!!! En oo ikinä nukkunu millään leirillä niin hyvin ku siellä (ei se määrä vaan se laatu). Suppailu oli kivaa ja mun pesti oli paras.

Elokuu

Hehku, jota edelsi pari hyvin stressintäytteistä päivää. Ihan hyvin se sit lopulta meni.
Viimeinen lomaviikko Savukoskella Kairijoen lomakylässä. Nukuin varmaan kolmet päikkärit joka päivä, pelasin aika paljon korttia ja kävin kävelyllä 4G-kukkulaksi nimeämämme mäennyppylän päällä. Poronkäristys oli viikon paras ja lakkakakku. Näin myös ihan elävia poroja, neki oli ihan hassuja.
Sit alkoi mun toinen työharjoittelujakso ja kaikki oli niin kovin tuttua, mutta ihan kivaa. Sain ekana päivänä muokattavakseni tiedoston, jonka olin itse tehnyt keväällä.
NIGHTWISH Himoksella oli mahtava ja myös ne kaikki muut bändit. Oon äärimmäisen tyytyväinen että sain puhuttua Juhon ja äidin lähtemään sinne mun kanssa.

Syyskuu
Syksy alkoi Annan kanssa Amoralin old school-keikalla On the Rocksissa.
Käytiin Seikkailupuisto Korkeessa kesän 4H-ohjaajien kanssa. Se oli kivaa.
Oli myös Martsarin vanhan ossun jäähyväistapahtuma. missä kävin lähinnä zoomailemassa akustista Amorphista.

Lokakuu
Mulla oli syysloma töistä, kävin taidemuseossa, tein partiojuttuja ja hengailin.
Pyörähdin Lintsin Valokarnevaalissa, vuoristorata ja lämmin glögi oli parhaat.
Oli myös melko hulvattomat rapujuhlat, joiden jälkeisenä aamuna tuntui ihan uudelta vuodelta.
Harjoittelu loppui.

Marraskuu
Paluu kouluun tuntui aika ankealta, kun melkein kaikki kaverit huiteli vielä jossain omissa toihuissaan.
Viikon pelitaidekurssin jälkeen päättötyöprojekti pyöräytettiin oikein voimalla käyntiin koko syksyn lorvailun jälkeen. Välillä oli ehkä vähän toivoton fiilis, mutta se saatiin kunnialla päätökseen ja arvosanaksi tuli lopulta kolmonen niin että heilahti.
Vietin 21 vee synttäreitäni partioretkellä, eikä mua ees heitty hyiseen järveen tai muuhun ällöön.
Alkujärkytyksestä päästyäni tykkäsin kovasti aikaisin tulleesta minitalvesta kaikkine lumineen ja pakkasineen. Saisi tulla takaisin ihan täydessä mitassaan.

Joulukuu
Päättötyönäyttelyn pystytys ennen itsenäisyyspäivää ja avajaiset 7.12.
Avajaisten jatkot oli ihan kivat, vaikka ohjelma ei oikein iskenytkään. Kostin kaikki kahden ja puolen vuoden tortillapäivien naurut kavereille, kun ne ei osanneet syödä hampurilaista siististi.
Epämääräistä hengailua koko kuukausi, kun kaikki kouluhommat oli jo tehty.
Partiota ja joulumyyjäisiä.
Raskasta Joulua -keikka Metro Areenalla. En oo päässyt vieläkään yli siitä, kuinka upea Floor oli.
22.12. viimenen Pekkiksen joulujuhla ja meidän luokan valmistuminen. Lorvittiin juhlan jälkeen liian pitkään koululla vaan hengailemassa ja jättämässä viimeisiä viestejämme piirtotaululle, niin että kaikkien porukat oli ihan tuskastuneita.

Hyvää uutta vuotta 2017!

Rimppa

Ps. jos vaik yrittäisin ees oolla vähän parempi bloggaaja ens vuonna?

Joulun henki huokuu kaikkialta, sävel suuri salon halki soi

Viime lauantaina vuoden odotus palkittiin ja joulunaika avattiin jälleen Raskasta Joulua-konsertin tunnelmissa.

Oli aivan eeppisen hieno keikka.

Päästiin jälleen kolmanteen riviin tosihyvälle paikalle lavan keskiosan tuntumaan. Esiintyjät oli huippuja niinkuin aina ja oli vaan ihan parasta, hyvää seuraa ja joulufiilistä. Metro Areenalta lähtiessä satoi luntakin, mikä kruunasi illan, vaikka nyt siitä ei ole enää jälkeäkään.

Floor Jansen hämmästytti kaikkia laulamalla Oi jouluyön suomeksi ja oikeastaan vaan olemalla niin hiton upea. Marco laulatti Varpusta jouluaamuna  taas perinteisesti moneen kertaan, motivaatiopuheiden kera ("Tämä on psykologista sodankäyntiä!") ja tuttuakin tutumpi bändi sai aikaan kovasti nostalgia-aaltoja allekirjoittaneessa. Erkka näytti koko ajan vaan niin tyytyväiseltä, mutta mikäs siinä ollessa, kun tietää saaneensa aikaan valtavan  maanlaajuisen ilmiön ja edessä oli koko Raskasta Joulua -historian suurin yleisö.
Ja olihan siellä tietysti kaikkea muutakin apinointia, mutta ehkä nää kuvat puhuu enemmän puolestaan.

Nyt hyvää joulua kaikille, palaillaan!

Rimbau

Rainbow's end with golden dreams, starlit sky and coffee & beans

Onnea on viime aikoina ollut muunmuassa:

• Joulukuun aurinko bussin likaisen ikkunan läpi.
• Pastellisävyinen huurteinen talvimaailma ja hienot auringonlaskut.
• Päättötyönäyttelyn avajaiset ja niiden jatkot.
• Stessittömyys, hyvä musiikki.
• Vajaa kaksi viikkoa valmistumiseen ja jouluun.
• Raskasta Joulua -keikka tulevana lauantaina.
• Ensivuoden keikkakalenteri suunniteltu helmikuulle saakka, pistää hymyilyttämään.

Tänään myös hymyilyttää tää, oon siis luukku nro. 13.

Ja koska tänne en oo vielä mainostanutkaan, niin meidän super päättötyönäyttely Metamorfoosi on Kaapelitehtaan Valssaamossa avoinna joka päivä vielä 20.12. asti, eli jos liikutte hoodeilla nii käykää kurkkaamassa. Se on kuulkaa ilmainenki vielä.

Ps. Ostakaa valvojilta mun tekemiä kortteja, niin saan vähän taskurahaa.

Riina

It was us, roaming the rainy roads, combing the gilded beaches

Harjoittelu loppui, huomenna taas kouluun, hyi.
Perjantai oli niin kiireinen, ettei ehtinyt oikeastaan edes olla haikea.
Harmitti vaan kun työt jäi kesken, nyt kun niitä kerran oli.

"On tämä saatana työmaa."
- lause, joka kuulsi kaikkien turhautuneista huokauksista läpi.

Viime viikolla myös valtavat määrät lukiokaipuuta ja nostalgiaa, koska keskiviikkona tuli täyteen viisi vuotta siitä, kun Amoralin Beneath julkaistiin ja etenkin siitä, kun näin sen bändin ekaa kertaa livenä. Menisin siihen lokakuuhun takas ihan koska vaan jos voisin, oli sen verran hyvä.



Istuin myös yhtenä iltana alkuviikosta kaikkien aiempien tapojeni vastaisesti Kampissa baarissa kavereiden kanssa aika pitkään. Saattoi myös olla, että niiden dippiperunoiden lisäksi edessäni oli tuopissa jotain muuta kuin kokista. Mene ja tiedä.

Ylihuomenna alkaa marraskuu, enkä tosiaan tiedä mihin tää kaikki aika menee.
Pitäis varmaan oikeesti nyt alkaa työstää sitä päättötyötä muutenkin kuin ajatustyöskentelynä.

Riina

Tiistaina Espalla satoi räntää, kerrostaloissa näkyi jo jouluvaloja ja nää ruusut kukki. Hassua.

The beauty of this ride ahead such an incredible high

Syksyn valo muistuttaa jo vähän talvesta. Aurinko paistaa samassa kulmassa kuin helmikuussa, ja mulla on tuttu fiilis, kun kävelen pressanlinnan ohi työpäivän jälkeen, vaikka taivas onkin vielä sinisempi kuin talvella, puut huurteen sijasta keltaisten lehtien peitossa, meri kimmeltää sulana ja lämpöäkin on ehkä vähintään kymmenen astetta enenmmän kuin helmikuussa.
Viileä tuuli pyörittää niitä keltaisia lehtiä kävelytiellä (paitsi tänään oli kyllä ihan tyyntä)

Tänään palasin viikon syyslomalta. Vielä reilu viikko harjoittelua jäljellä. Musta on vaikeeta ymmärtää mihin ne kaikki viikot on taas kadonneet, tää syksy on mennyt paljon nopeemmin kuin viime kevät.

On ollut jotenkin vaivattoman mutkaton päivä ja iltapäivällä päätin toteuttaa hymyssä suin suunnitelmani lintsin valokarnevaalissa piipahtamisesta. Kävelin sinne keskustasta, koska oli niin kiva ilma. Kaisaniemessä näin hienoja sirkushevosia ja mietin, että pitäisköhän sitäkin mennä pitkästä aikaa katsomaan, sirkusta siis.
Lintsillä ostin kaksi laitelippua ja lähdin fiilistelemään syksyistä, hämärtyvää huvipuistoa. Ranskiksia, metrilakua ja hyvää fiilistä. Ajoin kaksi kierrosta vuoristoradalla ja lähdin kotiin lämmin glöki pahvimukissa.

Viime viikko kului tosiaan syyslomalla, lähinnä partiojuttujen merkeissä, koska oltiin viikonloppuna retkellä. Oli ihan kiva reissu, kun lopulta päästiin sinne. Kävin mä tiistaina vähän kulttuuriakin harrastamassa, kun mulle suositeltiin töistä lähtiessäni HAMissa olevaa Yayoi Kusaman näyttelyä. Ihan kiva sekin.

Tiiattekö sen fiiliksen, kun lempibändin laulaja-kitaristi tykkää sun instagram-kuvista?
Tai kun saman bändin toinen kitaristi myy sulle levyn bändiltä, jonka kanssa se on kiertänyt ympäri Suomea koko kesän?
Ette ehkä, mut se on aika muikee tunne se.

Rimppa

Far, far across the dark, horizon filled with red

Lupasin kai kirjoittaa syksyn aikana enemmän kuin aiemmin tänä vuonna ja kattokaa nyt tätä touhua, että miten kävi. No joo.

Oon ollut vaan töissä, stressannut alkutekijöissään junnaavaa opinnäytetyötäni (vai mikä päättötyö se nyt ikinä onkaan...) ja ehkä vähän partiojuttujakin.

Oon kuitenkin myös käynyt mm. Korkeasaaren kissojen yössä näkemässä tiikerinpennut ja aloittanut syyskuun Annan kanssa Amoralin Old School-keikalla. Nyt on vähän itku silmässä ja valmiiks ihan hirveä ikävä tuota bändiä, kun on enään yksi keikka näkemättä ennen kuin se sanoo hyvästit ja pistää pillit pussiin alkuvuodesta.

Sit oon leiponut omenapiirakkaa, käyny 4H-tyyppien kanssa seikkailupuistossa (mul on ihan liian huono kunto sellaseen kiipeilyyn, mut oli kivaa) ja ihaillut hienoja auringonlaskuja ja lenkkeillyt maailman parhaan Alban kanssa parhaassa syksymetsässä. Ja sit oli viel Martsarin vanhan ostarin jäähyväisbileet, missä kävin kurkkimassa akustista Amorphista. Huhhuh.

Eilen taas hämmästyin siitä, kuinka paljon ilahduin syysmyrskystä, kasvoihin vihmovasta vesisateesta ja pimeästä. Myönnetään, me marraskuussa syntyneet ollaan ehkä vähän omituisia.


Rilbo

Dance to the whistle, to the play, to the story, to infinite encores

Olipa tässä muutama viikko sitten vuoden viimeinen oikea kesäviikonloppu.
Vietin sen ehkä kesäisimmällä mahdollisella tavalla, festareilla Himoksella.
Ja mitkä bileet ne olikaan. Sellainen täydellinen festarisää ukkoskuuroineen päivineen (Kyllä kesä kuivaa sen minkä kastaa. Paitsi tennarit.), festarifiilis ja huhuhuh, SE BÄNDIKATTAUS.

Ei siis olleet mitkä tahansa Himos-festarit, vaan Nightwishin EFMB-kiertueen viimeinen Suomen keikka, joka samalla toimi bändin 20-vuotis juhlakeikkana ja jonka ympärille oli sitten koottu sellaset sopivat yhden päivän minifestarit. Yhteensä viis bändiä, Nigtwishin lisäksi Silentium, Delain, Sonata Arctica ja Arch Enemy. (Täytyy myöntää, että saatoin ihan oikeasti vähän kiljua, kun huomasin että The Sirens ei esiinnykkään ja se on korvattu Delainilla. Parasta.)

Mutta siis juuh, perjantaina 19. päivä lähdettiin iltapäivällä töiden jälkeen ajelemaan kohti Jämsää, tai itseasiassa Muuramea, missä meidän yöpaikka oli. Matka meni ihan kivasti, vaikka äiti olikin hitusen hysteerinen hirvien suhteen (yhtäkään ei nähty) Joskus yhentoista aikaan oltiin perillä ja todettiin, ettei oltu ainoat bändituristit siinäkään majoituslaitoksessa, vaikka vähän kauempana keikkapaikasta olikin.

Lauantaina päästiin sisään festarialueelle kolmen maissa, hetken jonottelun ja täydessä kaatosade-ukkoskuurossa kastumisen jälkeen. Syötiin jäätelöä, osteltiin bändipaitoja ja hämmästeltiin sitä, kuinka ainoa vesipiste oli sijoitettu anniskelualueelle. Lopulta vallattiin itsellemme hyvät paikat siitä semi-läheltä lavaa ja jäätiin venailee, että ekana soittanut Silentium aloittais.
Täytyy myöntää, etten ollu ikinä kuulukkaan moisesta bändistä, vaikka sekin on jo ollut olemassa 20 vuotta. Ihan kiva, mut jäi jotenki vähän laimeeks. Ihan hauskoja ja lupsakoita setiä siinä kuitenkin oli, mutta eivät arvostaneet kitarasooloja, mikä on jokseenkin käsittämätöntä musta.

Sit oli Delain, jota olinkin jo odottanut huomattavasti enemmän. Näin nää livenä aiemmin kesällä Tuskassakin ja oli jees, kun alko pikkuhiljaa tunnistaa niitäki biisejä jotka ei mun vakkarisoittolistalla pyöri. Ottivat yleisön kivasti haltuun ja fiilis alkoi mukavasti nousta. Saatiin yhteen biisiin myös arvovaltainen erikoisvieras, Marco Hietala, jonka ilmestyminen lavalle aiheutti selvän kohahduksen yleisössä, vaikkei todellakaan loppujenlopuksi edes ollut yllättävää, vaan suorastaan ennalta-arvattavaa. Parasta silti.

Delainin jälkeen soitti Sonata ja tästä olin oikeasti varmaan aikalailla yhtä innoissani kuin itse pääbändistä. Täytyy myöntää, että innostusta lisäsi entisestään se että akustisen kesäkiertueen keikoilla, kuten tämäkin, oli vakkarikokoonpanoon tehty lisäys. Toista kitaraa rämpytteli näyttävästi eräs meiksille kovinkin tuttu ja läheiseksi muodostunut henkilö, suosikkihahmoksikin kutsuttu Masi Hukari. Kaikkia parhaita biisejä, yhteislaulua, naurua ja hölmöä läppää. Niin paljon aurinkoa.

Viimeisenä ennen illan huikeaa päätöstä Nightwishin parissa, oli vielä Arch Enemy. Se oli kai jokseenkin eeppinen, mutta mua alkoi lievästi sanottuna väsyttää siinä vaiheessa, eikä ollu yhtään sellanen death metal -fiilis, joten keskityin enemmän eväiden syömiseen, vessareissuun, hienoihin valaistusolosuhteisiin auringon laskiessa, energian keräilyyn ja paikkani säilyttämiseen, kuin siihen itse keikkaan.

Nightwish alotti siinä joskus vähän kympin jälkeen ja ne edellisen setin aikana vallinneet väsymyksen rippeet karisi aika nopeasti pois. Jälleen kerran lauloin, huusin, nauroin ja hypin niin paljon kuin mahdollista.
20-vuotis -keikkaan oli tottakai ladattu myös jokunen spektaakkelimainen ylläri.
Ennen Stargazers-biisiä Marco ilmoitti nähneensä itse Nightwishin edellisen kerran livenä vuonna 2000, jonka jälkeen se ei ilmeisistä syistä ole ollut mahdollista. Kovasti kuitenkin kiinnosti miltä bändi nykyään näyttää yleisön silmin, kun ihan liekeissä näytään joka kerta olevan. Hetken pohdiskelun jälkeen herra päätti hypätä yhden biisin ajaksi yleisön sekaan ja kutsui lavalle kaikkien suureksi yllätykseksi (allekirjoittanut keräili leukaansa polvista noin koko biisin ajan...) alkuperäisbasisti Sami Vänskän.
Lisäksi sairaslomalla viimeisen muutaman vuoden ollut originaalirumpali Jukka kipusi rumpuihin soittamaan Last Ride of the Dayn ja ilta päättyi The Greatest Show on Earthiin hienosti synkatulla ilotulituksella. Settilistassa eniten ihastusta aihettivat While Your Lips Are Still Red ja Bless the Child.
Tuomaksen keikkahymy on edlleen parasta, samoin Marcon välispiikit.

Settilista;

Intro: Roll Tide (Hans Zimmer)

1. Shudder Before the Beautiful
2. Yours Is an Empty Hope
3. Bless the Child
4. Storytime
5. My Walden
6. Élan
7. While Your Lips Are Still Red (!!!!!!)
8. Weak Fantasy
9. Alpenglow
10. Sahara
11. Wishmaster
12. I Want My Tears Back
13. Nemo
14. Stargazers (Sami Vänskä bassossa)
15. The Poet and the Pendulum
16. Last Ride of the Day (Jukka Nevalainen rummuissa)
17. The Greatest Show on Earth (kappaleet 1-3)

Outrona taas loput The Greatest Show on Earthin kappaleista.

Nyt pahoittelut kilometrien postauksesta (ei täst pitäny tulla näin pitkää) ja heipat!

Rimpe

Kesä 2016

Jaha, kesälomasta ja tämän postauksen kirjoittamisesta on näköjään kulunut taas jo useampi viikko aikaa. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan, joten tästäpä nyt saatte.

*   *   *   *   *   *
17.8.2016

Kesälomani loppui parista omin päin jatketusta päivästä huolimatta maanantaina, kun aloitin toisen työharjoittelujaksoni, mukavasti samassa paikassa kuin keväälläkin.
Nyt on siis aika kerrata ja muistella kaikkea kivaa ja jännää mitä oon kesäni aikana puuhaillut.

Ihan ensiksi kysyn vain, että kukahan on oikeasti niin hullu, että viettää 6/10 kesälomaviikkoaan jonkinnäköisellä leirillä?
Vastaus kysmykseen taidan olla minä, vaikka en tiedäkään miten tässä näin pääsi käymään.
Ensin oltiin kolme viikkoa töissä päiväleireillä, sitten yksi viikko yöleirillä ja vähän myöhemmin vielä kaksi partioleiriä ihan melkein peräjälkeen. Huhuuuhhhh, mutta hengissä ollaan.

No jooh, olihan niiden töiden lisäksi kuitenkin sitten myös...

...livemusiikkia
Käytiin mm. Helsinkipäivän ilmaiskonsertissa ja Tuskassa, mistä taisin täällä jo mainitakin. Näiden lisäksi oli ainakin Ari Koivunen ja Ilja Jalkanen duo Jyväsessä. Saatoin olla taas aika fanityttö ja Sarina saattoi ehkä vähän nauraa mulle...

...huvipuistoja
Tänä kesänä ehdin pitkästä aikaa käydä Linnanmäelläkin ja tottakai vietettiin jo perinteeksi muodostunut Serena-päiväkin.

...mökkeilyä
Tätä tehtiin harmillisen vähän, koska ei vaan ollut aikaa, mutta Juhannuksena ja muutamana viikonloppuna oltiin omalla mökillä ja heinäkuun alussa puoli viikkoa ystäväperheen mökillä, missä pääsin ongelle ja voitin ahvenkilpailun.

...kavereita
Koska mitä olis kesäloma ilman kaverita, hä? Kiitos mm. kesän keikkaseuroilleni, oli huippua. Heinäkuun lopussa käytiin koulukavereiden kanssa Kakkugalleriassa ja yleisesti hengailemassa keskustassa ja puhumassa syvällisisä.

...ROIHU 2016
Se suurempi, eeppisempi, vapaampi ja odotetumpi partioleiri. Tää nyt sit ehkä kuitenkin jää loppujenlopuks mieleen kesän kohokohtana, onhan kahdenksan päivän metsäfestarit nyt oikeasti aika tosi siisti juttu. Huippupesti leirilehden taittajana, vaikka välillä teknologia kaatuilikin eikä homma tuntunut yhtään hohdokkaalta siinä vaiheessa, kun ensimmäistä lehteä väännettiin vielä kolmen jälkeen aamuyöstä ensimmäisenä leiriyönä. Partiokaverit, huonoinparhain insidepartioläppä ja ehkä kaikkien aikojen paras leirisää. Myös suosikkihashtagini #vainmänkijäjutut ja #huikeetpulssit.
Vähän on kuitenkin vielä huijattu olo siitä, että päättäjäisissä esiintyikin Sanni eikä Robin, vaikka Robin ois ollu paljon loogisempi ja parempi.

...Hehku 2016
Oman lippukunnan nuorimmille järjestetty leiri, jonka toisena leirinjohtajana allekirjoittanut toimi. Vaikka etukäteen (ja okei, myönnän, vähän myös leirillä) hajottikin aika paljon, selvittiin kunnialla ja lapsilla vaikutti olevan kivaa. Parasta oli kyllä varmaan päättärit, kun lasten Hehkuksi nimeämä lohikäärmeenpoikanen kuoriutui munastaan ja ennen lähtöään suureen maailmaan veti lapsille muutaman kisan. ("Venla kuoriutuu pahvilaatikosta --")

...lappi
Koska mikä kesä se nyt muka ois, jos en kävis lapissa laisinkaan? Tänä vuonna ei vaellettu, vaan tyydyttiin siististi kalastelu-erämökki -viikkoon Kairijoella Savukoskella. Ihan kiva ja valmiiksi tuttu paikka vakioporukalla. Vähän oli ehkä ikävä avotunturin maisemia, mutta toisaalta saatiin ihan megahyvää poronkäristystä ja lakkakakkua iskän synttäreiden kunniaksi, joten olkoon nyt sitten. Enkä kyllä ihan oikeasti olis jaksanut vaeltaa ton partioputken jälkeen.
(Nukuin viikon aikana ihan tuhottoman monet päikkärit, vaikka en ollenkaan harrasta niitä. Esim. menomatkalla autossa varmaan kolmet tai neljät ainakin. Piti vissiin vähän latailla akkuja...)

Tästä nyt varmaan taas unohtui joku tuhat asiaa, eikä esim. hulvattomat extempore sukulaisgrillibileet oikein sovi mihinkään noista edeltä mainituista, ei sillä että niistä voisi edes kirjoittaa mitään järkevää.

Tää olis nyt tässä, koitan syksyn aikan palailla vähän useammin asiaan, voiskohan se olla mahdollista?

Rimbau