The beauty of this ride ahead such an incredible high

Syksyn valo muistuttaa jo vähän talvesta. Aurinko paistaa samassa kulmassa kuin helmikuussa, ja mulla on tuttu fiilis, kun kävelen pressanlinnan ohi työpäivän jälkeen, vaikka taivas onkin vielä sinisempi kuin talvella, puut huurteen sijasta keltaisten lehtien peitossa, meri kimmeltää sulana ja lämpöäkin on ehkä vähintään kymmenen astetta enenmmän kuin helmikuussa.
Viileä tuuli pyörittää niitä keltaisia lehtiä kävelytiellä (paitsi tänään oli kyllä ihan tyyntä)

Tänään palasin viikon syyslomalta. Vielä reilu viikko harjoittelua jäljellä. Musta on vaikeeta ymmärtää mihin ne kaikki viikot on taas kadonneet, tää syksy on mennyt paljon nopeemmin kuin viime kevät.

On ollut jotenkin vaivattoman mutkaton päivä ja iltapäivällä päätin toteuttaa hymyssä suin suunnitelmani lintsin valokarnevaalissa piipahtamisesta. Kävelin sinne keskustasta, koska oli niin kiva ilma. Kaisaniemessä näin hienoja sirkushevosia ja mietin, että pitäisköhän sitäkin mennä pitkästä aikaa katsomaan, sirkusta siis.
Lintsillä ostin kaksi laitelippua ja lähdin fiilistelemään syksyistä, hämärtyvää huvipuistoa. Ranskiksia, metrilakua ja hyvää fiilistä. Ajoin kaksi kierrosta vuoristoradalla ja lähdin kotiin lämmin glöki pahvimukissa.

Viime viikko kului tosiaan syyslomalla, lähinnä partiojuttujen merkeissä, koska oltiin viikonloppuna retkellä. Oli ihan kiva reissu, kun lopulta päästiin sinne. Kävin mä tiistaina vähän kulttuuriakin harrastamassa, kun mulle suositeltiin töistä lähtiessäni HAMissa olevaa Yayoi Kusaman näyttelyä. Ihan kiva sekin.

Tiiattekö sen fiiliksen, kun lempibändin laulaja-kitaristi tykkää sun instagram-kuvista?
Tai kun saman bändin toinen kitaristi myy sulle levyn bändiltä, jonka kanssa se on kiertänyt ympäri Suomea koko kesän?
Ette ehkä, mut se on aika muikee tunne se.

Rimppa