Up in a tree

Mä istun puussa, takemmin sanottuna männyssä ja kirjotan tätä.
Kuuntelen lintujen laulua ja muita ääniä.
Jostain kuuluu Robinin Boom kah.
Mulla on aika hauskaa.

Ei mulla muuta, jatkakaa.

Rimppa

The dreamer and the wine

Perjantaina vietin päivän Helsingissä, Sanna-Mari seuranani.
Tulipahan ainakin oltua ulkona ;D
Etittiin muuttanutta Levykauppa Äxää varmaan rehellisesti sanottuna tunti. Naurettiin ihan liikaa sille, että kierrettyämme samaa korttelia ja vanhaa Äxää ristiinrastiin 45 minuuttia keskustelu alkoi turhautuneena täyttyä biisien nimillä; If not here, where? ja silleen...:D
Oltiin varmaan harvinaisen edustavia ja näytettiin ihan säälittäviltä maalaisilta kun pyörittiin siinä sitä ympyrää kännykkänavigaattorit käpälässä... Loppujen lopuks löydettiin kuitenkin perille ja saatiin asiamme hoidettua.

Sit käytiin perinteen mukaisesti syöpöttelemässä Tennarin Hesburgerissa, minne jostakin syystä päädytään joka ikinen kerta kun lähetään seikkailemaan Kampin suunnalle.

Ja sen jälkeen olimmekin jo valmiita siihen oikeaan koitokseen, jonka vuoksi olimme ylipäätään kurvanneet uskollisella M-junalla ylvääseen pääkaupunkiimme eli kahden tunnin jonotukseen ravintola Kompin edessä. Ajoituksemme oli juuri sopiva, jono ei vielä yhden aikoihin ollut ihan jäätävän pitkä, vaikka ylsikin jo vähän talon kulman taakse. Todettiin että olis pitänyt laittaa kuitenkin ne pitkät kalsarit jalkaan tai joku toppatakki päälle kun meinas tulla vähän vilu. Selvittiin kuitenkin elossa positiivisen ajattelun,  paikallaan hyppimisen ja hyvän musiikin voimalla. Naurettiin pitenevälle jonolle ja arvuuteltiin ketkä ohikulkijoista aikoivat liittyä sen jatkoksi. Ainakin kaikki ne, joilla oli sen jo edellä mainitun levyputiikin muovipussit kourassa...;)

Kun vihdoin muutamaa minuuttia yli kolme päästiin sisälle, niin mulla ainakin alko pikkuhiljaa syke nousta, kun tajusin, että ihan oikeasti, tässä mä seison ja Tuomas Holopainen on tuolla jossakin ylhäällä Don Rosan kanssa ja mä nään sen ihan kohta todella läheltä ihan elävänä ja sanon sille moi.
Hetki venähtikin sitten kuitenkin vajaaksi tunniksi, mutta jono liikkui ja lopulta koitti meidänkin vuoro.
Saatiin nimmarit, vaihdettiin parit sanat herrojen kanssa ja oltiin ihan jeee. Kun poistuttiin paikalta, jono jatkui edelleen hyvän matkaa ulos.

Tää on levyn paras.


Nyt ei muuta, heips.

Rimpe

PS. Tossa toisen kollaasin oikeenpuoleisessa kuvassa muuten tosiaan on "The dreamer and the wine" ...;D

Huuma joka siivillensä nostaa lentämään, kuuma elinvoima sekoittaen pään

Kevätkevätkevät!
Rakastan aurinkoa ja kuivaa asfalttia. Lämpöä. Sitä ettei ole enää koulua.

Viime viikko oli pelkkää onnellisuutta.
Maanantaina käytiin Annan kanssa kuvailemassa, avattiin irtojäätelökausi Myyrmannin yläkerran kahvilassa Venla seuranamme ja fiilisteltiin ihan mukavia ylppäreiden alustavia pisteitä.
kuvailuretken lopuksi löysimme itsemme Kannelmäestä hiukkasen väsyneinä, mutta onnellisina ja lähestulkoon hysteerisinä.

Tiistaina ja keskiviikkona oli vielä vikat kuvistunnit koululla. 

Tiistai-iltana ihailtiin Annan kanssa ihan jäätävän kaunista, kirkkaan punasta auringonlaskua kun käveltiin partioon.

Perjantaina popitin uutta Sonataa spotifysta ja tanssahtelin maalatessani Metropolian graafisen suunnittelun ennakkotehtävää. Kuuntelin Cloud factoryn ehkä muutaman kerran liikaa, koska en vielä illallakaan meinannut saada sitä pois päästäni...:D
Itsetehdyt suklaacookiet on parhaita.

Haha, eikä siinä vielä kaikki perjantailta. Koska emme näköjään harrasta yli kuukauden mittaisia keikkataukoja tänä keväänä, suuntasimme Sanna-Marin kanssa perjantai-iltana Nosturiin, katselemaan ja kuuntelemaan Amoralin, Profane Omenin ja MyGrainin 35v. yhteiskeikkaa. Ei siinä mitään, kuulosti ja näytti jälleen kerran erittäin hyvältä ja oli kiva nähdä bändien vanhojakin jäseniä. Amoralin keikan aikana meillä oli eturivipaikka ja laulettiin äänemme käheiksi, niiltä osin ainakin kun osattiin sanat.

Profane Omen

Nauttikaa keväästä, se on nyt heipparallaa!
Rilbo

"Muurahaisilla ei ole moraalia."

Tähän johtopäätökseen päättyi viime viikolla koulun ruokalassa pöydän toisessa päässä istuneiden ykköspoikien keskustelu siitä, onko eläimillä moraalia, vaiko ei. Saatoin hiukan nauraa.

Joo. Aatelin vaa tulla kertomaan että oon edelleen elossa, kirjotuksista huolimatta. Eli ei hätää,
en ole jäänyt kirjapinon alle litistyksiin...;)

Takana nyt kaks koetta, äikän esseeosa, joka saattoi mennä ihan hyvin tai sitten ei. En tiedä. 

Kirjotin siitä Muumijutusta, missä piti pohtia pelkoja ja niiden hallitsemista tekstin pohjalta. 

Kun sanaa Vilijonkka on tuijottnut tarpeeksi kauan, se alkaa kuulostaa tosi tyhmältä...

Ja sit enkku. Se oli vaikee, mistä hemmetistä minä tiedän mikä on nousuvesi englanniksi? 

Jäljellä vielä ruotsi maanantaina ja matikka keskiviikkona, ja sit koittaa vapaus. Jee.

Koin tänä aamuna herätessäni ihmetyksen hetkiä, kun nukkumaan mennessäni ulkona oli vielä täysin lumetonta ja keväistä, mutta kas kummaa kun aamulla satuin vilkasemaan ulos niin maisema olikin muuttunut kovin paljon valkoisemmaksi ja talvisemmaksi. Eipä siinä mitään, parempi että tulee nyt kuin kuukauden päästä...

Nyt, saatte vielä toisenkin vanhan kuvan, jotta tää ei ois niin tylsä ja sit saatte taas pärjäillä.

Rimbu

If you’d ask me now, I’d say I’m staying right here

Heijj.
Postauksen aihe on ehkä HeviRiinan kulttuuriviikot part. satatuhatta tai jotain.
Oltiin perjantai-lauantai välisenä yönä Annan ja Sanna-Marin kanssa Amoralin Fallen leaves and Dead Sparrows-levynjulkkarikeikalla. Levyhän ilmesty jo ystävänpäivänä, mutta levynjulkkaribileet oli vasta nyt.

Kuten Anna sanoi: "Ei yhtään hullumpi tapa aloittaa päivää."
Oli ihan tajuttoman hyvä keikka. Tai no, mun mielestä varmaan jokainen noiden keikka on hyvä, mut siis koska kestoa oli noin kaksi tuntia ja kuultiin kaikkia hyviä biisejä. Uus levy kokonaisuudessaan ja lisäks kaheksan vanhaa biisiä, kaikkia parhaita, kuten Exit, jota oltiin Annan kaa salaisesti toivottuki.
Fanityttöiltiin tokassa rivissä Benin edessä ja Arikin tais suurimman osan ajasta heilua siinä jossain hollilla.

Lämppärinä oli jokin aika sitten ekan demonsa julkaissut Fireproven, joka sekin kuulosti ihan hyvältä, vaikkei sitä niin seurattukaan, kun keskityttiin lähinnä Benin stalkkailuun...;D Bongattiin myös jo lähes perinteenomaisesti erään entisen T:llä alkavan tyttöbändin jäsenistä ainakin kaksi, saatoi niitä olla kolmekin, ja saatiin ennen keikkaa hetkeksi seuraa niistä kahdesta eniten melua pitäneestä nuoresta miehestä. Oltiin kuitenki ilmeisesti liian tylsiä, koska eivät viihtyneet kymmentä minuuttia kauempaa seurassamme...

Nyt kun olin just melkein pääsemässä yli tästä keikasta ja siitä hyperaktiiviseta fanityttöfiiliksestä, joka näitä yleensä seuraa, niin mulle iskettiin jo seuraava päivämäärä silmien eteen. 28.3. olis Nosturissa samanlaista menoa luvassa, eikä hintakaan olis paha. 

Täytyy nyt vielä kattoo, päädytäänkö sinnekin vai pidetäänkö vähän taukoa...;)

Nyt se olis heips taas, 

Rimppakinttu

Ps. Kattokaa mitä mulle piirrettiin. Mulla on ihan parhaat serkut.