Sweet music, starry skies

Kuunnelkaa, nää on ihan uskomattomat.

Enää 7 yötä jouluuuuun. Ja sehän tarkoittaa että:

• Hurjat, ikea-kassillisen ruokaa ja puoli viiteen aamuyöllä valvomista vaatineet lukioporukan pikkujoulubileet Numlahden perukoilla, ovat takana päin. Naurua (ja vähän itkuakin), lukematon määrä ei-niin-julkaisukelpoisia keskusteluja, lautapelejä ja Twisterissä kipeytyneitä raajoja. Viimeinenkin meistä on nyt nähnyt Leijonakuninkaan kaksi ensimmäistä osaa. Ja ei, se viimeinen en todellakaan ollut minä.

• Sain vihdoin asennettua parvekkeelle jouluvalot. On kiva, kun tulee koulusta puoli viideltä ja näkee ne tuikkimassa parvekkeen kaiteessa.

• Rakastan edelleen joulukuun auringonpaistetta. Ja sitä onkin viime päivinä riittänytkin, vaikka istunkin lähes koko valoisan ajan koulussa. Eilen ehkä jopa vähän kiusaksikin asti, kun se paistoi ensin silmään heijastuksena kaverin koneen näytöstä ja sitten myöhemmin ihan suoraankin.

• Luntakin oli, vaikka se olikin tollasta märkää räntälunta ja kerkesi jo sulaa täältä Vantaalta poiskin ( Tuusulassa sen sijaan sitä vielä on...). Elättelen kuitenkin vielä pientä toivetta valkeasta joulusta, ja joku sellaista on kai vähän lupaillutkin, mutten viitsi liikaa innostua, ettei sitten tule pettymystä...

• ENSIMMÄISET JOULUKUUSIKAUPPIAAT <3<3<3<3<3<3<3<3 Niin paljon sydämiä, ettei ne kaikki ees mahdu tähän. Tän päivän saldona jo kaksi, Hyrylässä ja Tammistossa. Kanssamatkustajani saatoivat busseissa ehkä hieman hämmentyä kun hihkuin onnessani ja liimasin naamani autuaana virnistellen bussin ikkunaan kyyläämään niitä puita.

• Huomenna kavereita ja kauneimpia joululauluja niiden parhaiden esittäminä. JEIJ!

Rimpe

Syksy kuvina

Joulukuun myötä syksy on virallisesti ohi ja talvi alkanut.
Koska ihan tavallisista arjen tapahtumista kirjoittaminen tänne blogin puolelle on jäänyt syksyn aikana vähemmälle, täältä pesee puhelimeen kertyneitä kuvia, alkaen elokuulta ja päättyen marraskuulle. Olkaapa hyvät.

Elokuu

 Syyskuu

 Lokakuu

Marraskuu

Rimppa

Weather's getting colder, winter claims the land

Joulukuu on uskomattoman kaunis.
Aurinko, joka tulee esiin synkän kolean marraskuun jälkeen, juuri sellaisena kuin siitä ehkä eniten pidän. Oranssina ja suurena, lähempänä maata, ja värjää kaiken pastellinoranssiksi. Kaamosajan auringonpaiste on lempeää ja lämpimänsävyistä, eikä häikäise, toisin kuin kevättalven aggressivisen kirkas ja vaalea aurinko.
Kaikki muukin  on pastellinsävyistä ja haalean vaaleaa. Talvitaivas, kuivuneet heinänkorret, kuurainen asfaltti aamuisin. Jouluvalot on parhautta.
Tunnelma on odottava. Luonto odottaa lunta ja oikeaa talvea. Ihmiset odottavat lunta ja oikeaa talvea, lomaa, rauhaa, pikkujouluja, hyvää ruokaa, kuusentuoksua ja kuka mitäkin.

Tottakai oon fiilistelly jo tulevaa joulua ties kuinka paljon. Soittanut niitä kuuluisia joululaulujani, jatkuvalla soitolla, ripustanut jouluvalot huoneeseeni ja jopa saanut tehtyä tän vuoden joulukorttikuvankin kerrankin ajoissa. Lukiokaveriporukan pikkujoulut on suuniteltuna ja koulussakin askarreltiin eilen joulukoristeita meidän, eli ekan vuoden graafisten suunnittelijoiden, järjestämään joulujuhlaan, joiden teema on 20-luvun joulutanssiaiset.
Ja näinpä tänään kotimatkalla vuoden ekan joulukuusimainoksenkin.

Huomenna ensin koulua ja sitten illalla Sonata Arcticaa The Circuksessa. Jei. Enhän mä tätäkään oo venannu ku joku kaks kuutautta.

Riina

Virgin snow beneath my feet, painting the world in white

Miten voikaan pieni ihminen tulla näin onnelliseksi lumisateesta?

Mun lukujärjestyksessä lukee tän päivän kohdalla "itsenäinen työskentely". Se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse mennä kouluun. Rästitehtäviäkään mulla ei ole kuin yksi ihan pikkuinen riviväliharjoitus.
Siispä olen viettänyt aamupäiväni nukkumalla pitkään, lojumalla sohvalla ja tuijottamalla TV:tä. Tekemällä ne muttamat kotityöt jotka äiti aamulla käski tehdä. Eksymällä yhä uudestaan onnellisena katselemaan talvenharmaalta taivaalta kiihtyvissä määrin putoilevaa lunta samalla kun soitan Joulu-soittolistaa kaiken taustalla Spotifysta.

Hassua, miten vain muutamassa tunnissa harmaa syysmaisema muuttuu talven ihmemaaksi.

Rimps

Kuin syksy kellastuu ja hapertuu

7 syytä rakastaa alkanutta marraskuuta:

~ Ensimmäiset talojen ikkunoihin ja pihoille ilmestyneet jouluvalot.

~ Marraskuun harmauteen erinomaisesti sopiva lempimusiikki.
~ Enää 11 päivää uuden Raskasta Joulua- levyn ilmestymiseen.
~ Lähestyvät synttärit.
~ Ekat itse leivotut ja koristellut piparit
~ Lämmin kaakao keskittymiskyvyttömän koulupäivän jälkeen.
~ Itsenäisen työskentelyn päivät, joina ei ole pakko mennä kouluun, ja joita on tiedossa lähiviikkoina useampiakin.

3 syytä olla rakastamatta alkanutta marraskuuta:

~ Kylmä ja märkä

~ Tupaten täynnä olevat bussit (ja niissä matkustavat muka-suomenruotsalaiset teinit, joiden puheesta harvempi kuin joka toinen sana on oikeasti ruotsia.)

~ Myöhässä olevat bussit ja niiden odottaminen kylmässä ja märässä.