The sound of mist, smell of moss-grown woods

Miksi kesäyöt on niin kauniita?
Kameran kanssa pellossa kykkiessäni tuoksui telttaretkeltä.
Savulta, kumisaappailta ja koskealta. Viilenevältä, mutta silti melko lämpimältä yöltä.
Ja yhtäkkiä mun tekee hirveästi mieli telttailla, mutta yllättävää kyllä, kaikki telttailutavarat ovat kerrankin kotona, enkä siis voi tehdä sitä. Höh.

Työviikko on pulkassa ja mulla lievästi ryytynyt olo. Ei mikään maailman helpoin leiri, mutta ihan kivaa oli sit kuitenkin loppujen lopuks. Ja voi luoja, oli sielä muutama niitäkin lapsia joita ei voinut vaan yksinkertaisesti olla rakastamatta. Miten 8-vuotias voi olla niin fiksu, innokas, kohtelias ja söpö?

Ja mun on vieläkin vaikea käsittää, että suurin osa niistä oli syntynyt 2007. SIIS 2007!
Siitä vaan on edelleen mun mielestä joku kolme vuotta, en vaan voi sille mitään.

Ens viikolla viel yks leiri, sit mun työt tältä kesältä on tehty. Sitä ennen koitan keräillä viikonlopun verran vähän energiaa. Ja josko sitä piipahtais huomenna eräälllä keikallakin. Mene ja tiedä.

Rilbo

Maailman karuin kaupunki on tänään kauniimpi, kauniinpi kuin milloinkaan

Heipähei pitkästä aikaa.

Tääkin postaus olis kuulunut tehdä jo kauan sitten, jotta ei olis tarvinnut tunkea kaikkea tässä olevaa samaan mutta whatever.

Aloitetaan nyt sitten vaikka siitä risteilyn jälkeisestä perjantaista, josta on kyllä jo ihan liian kauan. Helsinki-päivä, ja Radio Aallon ilmaiskonsertti, jossa heiluttiin Annan kanssa muutama hetki kesäisestä säästä ja livemusiikista nauttien.
Ensin oli Haloo Helsinki, jonka keikalle meijän oli pitäny mennä jo varmaan yli puol vuotta. Mentiiin ajoissa, joten päästiin jopa ihan kivalle paikallekin sinne konserttialueelle, mistä kuuli ja jopa näki lavalle hyvin. 

Sitten oli Elastinen, jota ei varmaankaan oltais jääty seuraamaan niin intensiivisesti, ellei oltais saatu selville että myös Robin tulee käväisemään lavalla. Hevilaamailtiin siis upeine tassimuuvseinemme sekin keikka siinä hulppeilla paikoillamme, ja olimme vähän pahoillamme siitä, ettei Robin vetänyt kuin yhden biisin, vaikka sen aikana saattoikin hysteerinen nauru tulvia itse kunkin suusta, ties mistä syistä...
Sitten ryysimme ulos (tai yritimme välttää sitä, mutta silti päästä pois konserttialueelta...) koska joku tyhmä Nopsajalka ja koska vatsa sanoi että ruokaa oli saatava, muttei todellakaan niistä jonoista. Päädyttiin vakiopaikkaani Tennispalatsin Hesburgeriin.
Lopuksi palasimme takaisin kuuntelemaan Pariisin Kevään keikan ei-ihan-niin-hyville-paikoille, varsinaisen konserttialueen ulkopuolelle, mutta no joo, kyllä siitäkin melkein kuuli ja jopa näki, mitä siellä lavalla tapahtui.

Sitten tuli seuraava maanantai ja päätettiin lähteä Sarinan kanssa epävakaisesta säästä huolimatta Suomenlinnaan retkelle, josta oltiin sovittu jo joskus kauan sitten. Aurinko paisteli ja kaikki näytti hyvältä siihen saakka kun vihdoin päästiin sinne saarelle ja saatiin silmämme irti siitä armeijan laivasta, joka soittokunnan saattelemana parkkeerasi itsensä siihen ihan lauttalaiturin viereen. Lähdettiin liikenteeseen ja eiköhän se kaatosade sitten alkanutkin. Kiroten ja nauraen juostiin puolihyödyttömien sateenvarjojemme kanssa etsien edes jonkin näköistä katosta mihin oltaisiin päästy suojaan ja ensimmäinen vastaan tuleva nyt sitten vain sattui olemaan lasten kiipeilyteline, jonka suojissa, kovin ahtaissa sellaisissa tosin, vedettiin takit päälle ja naurettiin vähän lisää, ihan vaan sille hullulle tosiasialle, että oltiin juuri suojauduttu kammottavaa kaatosadetta kiipeilytelineeseen...
Kyllä se sitten myös loppuikin ja päästiin syömään eväitämmekin ihan aurinkoisessa säässä, vaikka ne lokit olivatkin vähän ahdistavia. Enkä muuten ole ikinä kuullut yhdenkään linnun pitävän sellaista ääntä kuin ne. Omituista kerjäyspiippausta.
Myöhemmin otettiin luvattoman suuri määrä selfieitä ja naurettiin hysteerisesti liian paljon.
Ja öö, oon melko varma että Suomenlinnassa asuu hobitteja, koska katsokaa nyt.

Sateensuojamme

Hobitinkolo puun alla

Joo, päätin just että en edes yritä ympätä juhannusta kuvineen tähän postaukseen, vaan teen siitä ihan oman jutun. Jos muistan. Ja kerkeen.
Nyt loppuu, koska huomenna töitä ja ois toki ihan kiva keretä nukkumaankin jossain välissä.
Palaillaan.

Rimbau

Valitsin yhden meren ja oudon veneen

"Meren velhojuomasta juovun ja saan
olla lapsi sen, ihmeitä vaan 
yksinoloa, kasvoja uskovia
Alku-unien teemapuistoja, kuusenkylkiä, taikatalvia
Kauniin laulun ajan tuska hukkuu"
Johanna Kurkela - Satojen merien näkijä

ASKJKLASFRKLAÖJDSLJAAADSKASKLDJASAAAAA, kaks ihan über-huippukivaa päivää takana Itämeren aalloilla, tarkemmin sanottuna Baltic Princessilla.. Huippuseuraa, huipputunnelma ja tietysti koko reissun pääasia ja -tarkoitus, lempibändi Nightwishin läsnäolo.

Tiistaina lähettiin kolmelta ajaa kohti Turkua. Matkalla virittäydyttiin tunnelmaan kuuntelemalla muutama levyllinen edellämainitun yhtyeen musiikkia, laskettiin tunneleita ja syötiin jäätelöä.

Terminaalissa istuttiin kahvilassa ihmettelemässä meininkiä hetkinen ennen kuin laiva saapui edelliseltä samanmoiselta risteilyltä ja päästiin vihdoin sisään. Heitettiin kamamme hyttiin, jonka jälkeen aikuisempi risteilyseuramme suuntasi buffettiii ja me Sanna-Marin kanssa lähdettiin etsimään jotakin opiskelijabudejttiin sopivaa ruokaa. Löysimme itsemme kahvilan lihapullabaarista, joka palveli tarkoitusperiämme paremmin kuin hyvin. Istuttiin myös Iskelmä-baarissa zoomailemassa maisemia ja Steve 'n' Seagulsin soundchekia ja Nightwish-karaokea sekä seikkailtiin pitkin poikin ympäri laivaa.

Kymmenen aikoihin vetäydyttiin hyttiin valmistautumaan illan keikkaan ja sitten suunnattiin Starlight Palaceen varaamaan itsellemme hyviä paikkoja ja kuuntelemaan DJ:den soittamaa varsin kelvollista musiikkia.

23:30 alkoi vihdoin risteilyn kohokohta, lokakuusta asti venattu Nightwish-keikka. En muista millon oisin ollut niin onnellinen kuin siinä, paikallani hyppiessäni, huutaessani ja laulaessani kaikkia niitä biisejä joita rakastan. Maailmankaikkeuden ehkä paras bändi edessäni, kaikkien niiden muiden noin 2000 fanin seassa. Tavallisen baarin kokoinen laivan yökerho, ei mitään isoa areenaa ja bändi oikeasti niin lähellä. Sen näkeminen, miten kivaa bändin jäsenillä oli lavalla sai aikaan korvasta korvaan ulottuvan hymyn joka ei ole täysin kadonnut vielä tänäänkään.

Parastakin parempi settilista näytti tältä, ja joukossa oli sellaisia biisejä, 

joita en missään nimessä odottanut kuulevani:

Intro: Roll Tide (Hans Zimmer)

1. Shudder Before the Beautiful 
2. Yours Is an Empty Hope 
3. Amaranth 
4. Romanticide 
5. Ever Dream 
6. My Walden 
7. Élan 
8. Weak Fantasy 
9. Storytime 
10. 7 Days to the Wolves 
11. Wishmaster (Ekaa kertaa sitten joulukuun 2012)
12. The Poet and the Pendulum 
13. Stargazers 
14. Sleeping Sun 
15. The Greatest Show on Earth (Chapters 2: Life, 3: The Toolmaker)
16. Ghost Love Score 
17. Last Ride of the Day 

Outro: 

The Greatest Show on Earth Chapter IV: The Understanding 

The Greatest Show on Earth Chapter V: Sea-Worn Driftwood 

"...Scent of the sea before the waking of the world..."

Keikan jälkeen seistiin Sanna-Marin kanssa kannella viilentymässä ja vaan fiilisteltiin kuulemaamme ja näkemäämme. Taivas meren yllä oli tajuttoman kaunis, tuuli lepatti hiukset hauskasti pitkin naamaa samalla viilentäen mukavasti ja oltiin kyllä ihan jossain euforisissa keikan jälkipöllyissä siitä hymyn ja naurun määrästä päätellen.

Nukkumaan maltettiin vihdoin Suomen aikaa neljältä kun oltiin eka pidetty pieniä jatkobileitä kahdestaan omassa hytissämme ja saatu pahin hyperaktiivisuus poistettua itsestämme.

Keskiviikkoaamu käynnistettiin buffetaamiasella, minkä jälkeen seurasi Nightwish-tietovisaa ja -bingoa, joiden palkintona oli pääsy Meet&Greet-tapahtumaan. Kaikkemme yritettiin, mutta tällä kertaa se ei ihan riittänyt. Neljään asti siia vaan hengailtiin pitkin laivaa, ehkä vähän norkoiltiin siinä Iskelmä-baarin kulmallakin, missä Meet&Greet tapahtui, tuloksena se, että ainoa joka onnistuttiin näkemään oli manageri Ewo.

Neljältä alkoi Marcon ja Troyn akustinen duo-keikka, joka päättyi kuitekin siihen, että lavalla olivat myös Kai ja Floor. Tuomas ja Emppukin bongattiin katsomosta parvelta. Tääkin keikka oli ihan huippu, päätöntä läppää, coverbiisejä ja kirsikkana kaiken päällä se ainoa Nightwish-biisi, Edema ruh, jota jäin tiistain keikalta vähän kaipaamaan. 

 Kiitos vielä täälläkin risteilyseuralleni ja kiitos Nightwish!

Rimppa

PS. Arvatkaa kuka aikoo huomisaamuna olla lippupalvelussa reippaana klo. 9.00 varaamassa lippuja Barona-areenalle marraskuulle katsomaan arvatkaa vaan mitä...? ;)

There was a day when everything was good, the sky so blue

Voihan kesä. Se on nyt.
Tänään paistoi aurinko ja mukavan lämminkin oli. Ihan kiva, en nimittäin muista millon oisin ollu niin läpimärkä, kuin eilen kun poljin alkuillasta kotiin Tammistosta.

Toinen työpäivä takana, jäljellä vielä muutamia ennen keskellä kesäkuuta olevaa kahden viikon toiminnantäyteistä minilomaa. Lapset on kivoja ja niitä on tarpeeksi vähän, ympäristö mukava ja työkaveritkin kelpo tyyppejä. Ja ruoka on hyväääääää <3 Ihan perus kokkileiri siis.

Viikonloppu oli yhtä juhlaa. Perjantaina oman koulun kevätjuhla, jonka parasta antia oli kyllä se kuva- ja mediataiteen opiskelijoiden kuvaama "dokumentti" Tuusulan järven mystisestä hirviöstä.
Lauantaina ensin aamulla Juhon peruskoulun päättärit, jäbä pääs ysiltä. Ja myöhemmin iltapäivällä yhdet kappaleet yo-juhlia. Kavereita pitkästä aikaa ja hyvää ruokaa. Kiitos vielä siitä järjestäneelle taholle, mikäli sattuu tätä lukemaan.
Sunnuntaina pikkuinen Too-too sai nimekseen Nelli. Koko hullu suku koolla ja ihan liian hyvää voileipäkakkua. Eipä kyllä missään muussakaan mitään vikaa ollut, ei sen puoleen.

Loppuun haluiasin vielä esitellä uuden toverini, jonka sain eilen käpäliini tunnin odottelun jälkeen Gigantista. Ei mun vielä eilisaamuna ollut tarkoitus sitä ostaa juuri nyt, mutta sitten kävi asioita ja hups...