Huuma joka siivillensä nostaa lentämään, kuuma elinvoima sekoittaen pään

Kevätkevätkevät!
Rakastan aurinkoa ja kuivaa asfalttia. Lämpöä. Sitä ettei ole enää koulua.

Viime viikko oli pelkkää onnellisuutta.
Maanantaina käytiin Annan kanssa kuvailemassa, avattiin irtojäätelökausi Myyrmannin yläkerran kahvilassa Venla seuranamme ja fiilisteltiin ihan mukavia ylppäreiden alustavia pisteitä.
kuvailuretken lopuksi löysimme itsemme Kannelmäestä hiukkasen väsyneinä, mutta onnellisina ja lähestulkoon hysteerisinä.

Tiistaina ja keskiviikkona oli vielä vikat kuvistunnit koululla. 

Tiistai-iltana ihailtiin Annan kanssa ihan jäätävän kaunista, kirkkaan punasta auringonlaskua kun käveltiin partioon.

Perjantaina popitin uutta Sonataa spotifysta ja tanssahtelin maalatessani Metropolian graafisen suunnittelun ennakkotehtävää. Kuuntelin Cloud factoryn ehkä muutaman kerran liikaa, koska en vielä illallakaan meinannut saada sitä pois päästäni...:D
Itsetehdyt suklaacookiet on parhaita.

Haha, eikä siinä vielä kaikki perjantailta. Koska emme näköjään harrasta yli kuukauden mittaisia keikkataukoja tänä keväänä, suuntasimme Sanna-Marin kanssa perjantai-iltana Nosturiin, katselemaan ja kuuntelemaan Amoralin, Profane Omenin ja MyGrainin 35v. yhteiskeikkaa. Ei siinä mitään, kuulosti ja näytti jälleen kerran erittäin hyvältä ja oli kiva nähdä bändien vanhojakin jäseniä. Amoralin keikan aikana meillä oli eturivipaikka ja laulettiin äänemme käheiksi, niiltä osin ainakin kun osattiin sanat.

Profane Omen

Nauttikaa keväästä, se on nyt heipparallaa!
Rilbo

"Muurahaisilla ei ole moraalia."

Tähän johtopäätökseen päättyi viime viikolla koulun ruokalassa pöydän toisessa päässä istuneiden ykköspoikien keskustelu siitä, onko eläimillä moraalia, vaiko ei. Saatoin hiukan nauraa.

Joo. Aatelin vaa tulla kertomaan että oon edelleen elossa, kirjotuksista huolimatta. Eli ei hätää,
en ole jäänyt kirjapinon alle litistyksiin...;)

Takana nyt kaks koetta, äikän esseeosa, joka saattoi mennä ihan hyvin tai sitten ei. En tiedä. 

Kirjotin siitä Muumijutusta, missä piti pohtia pelkoja ja niiden hallitsemista tekstin pohjalta. 

Kun sanaa Vilijonkka on tuijottnut tarpeeksi kauan, se alkaa kuulostaa tosi tyhmältä...

Ja sit enkku. Se oli vaikee, mistä hemmetistä minä tiedän mikä on nousuvesi englanniksi? 

Jäljellä vielä ruotsi maanantaina ja matikka keskiviikkona, ja sit koittaa vapaus. Jee.

Koin tänä aamuna herätessäni ihmetyksen hetkiä, kun nukkumaan mennessäni ulkona oli vielä täysin lumetonta ja keväistä, mutta kas kummaa kun aamulla satuin vilkasemaan ulos niin maisema olikin muuttunut kovin paljon valkoisemmaksi ja talvisemmaksi. Eipä siinä mitään, parempi että tulee nyt kuin kuukauden päästä...

Nyt, saatte vielä toisenkin vanhan kuvan, jotta tää ei ois niin tylsä ja sit saatte taas pärjäillä.

Rimbu

If you’d ask me now, I’d say I’m staying right here

Heijj.
Postauksen aihe on ehkä HeviRiinan kulttuuriviikot part. satatuhatta tai jotain.
Oltiin perjantai-lauantai välisenä yönä Annan ja Sanna-Marin kanssa Amoralin Fallen leaves and Dead Sparrows-levynjulkkarikeikalla. Levyhän ilmesty jo ystävänpäivänä, mutta levynjulkkaribileet oli vasta nyt.

Kuten Anna sanoi: "Ei yhtään hullumpi tapa aloittaa päivää."
Oli ihan tajuttoman hyvä keikka. Tai no, mun mielestä varmaan jokainen noiden keikka on hyvä, mut siis koska kestoa oli noin kaksi tuntia ja kuultiin kaikkia hyviä biisejä. Uus levy kokonaisuudessaan ja lisäks kaheksan vanhaa biisiä, kaikkia parhaita, kuten Exit, jota oltiin Annan kaa salaisesti toivottuki.
Fanityttöiltiin tokassa rivissä Benin edessä ja Arikin tais suurimman osan ajasta heilua siinä jossain hollilla.

Lämppärinä oli jokin aika sitten ekan demonsa julkaissut Fireproven, joka sekin kuulosti ihan hyvältä, vaikkei sitä niin seurattukaan, kun keskityttiin lähinnä Benin stalkkailuun...;D Bongattiin myös jo lähes perinteenomaisesti erään entisen T:llä alkavan tyttöbändin jäsenistä ainakin kaksi, saatoi niitä olla kolmekin, ja saatiin ennen keikkaa hetkeksi seuraa niistä kahdesta eniten melua pitäneestä nuoresta miehestä. Oltiin kuitenki ilmeisesti liian tylsiä, koska eivät viihtyneet kymmentä minuuttia kauempaa seurassamme...

Nyt kun olin just melkein pääsemässä yli tästä keikasta ja siitä hyperaktiiviseta fanityttöfiiliksestä, joka näitä yleensä seuraa, niin mulle iskettiin jo seuraava päivämäärä silmien eteen. 28.3. olis Nosturissa samanlaista menoa luvassa, eikä hintakaan olis paha. 

Täytyy nyt vielä kattoo, päädytäänkö sinnekin vai pidetäänkö vähän taukoa...;)

Nyt se olis heips taas, 

Rimppakinttu

Ps. Kattokaa mitä mulle piirrettiin. Mulla on ihan parhaat serkut.

Hejsan

Oon palannu jo lähes normaaliin elämään kaiken loppuviikon juhlimisen jälkeen. Tai no, normaaliin ja normaaliin. Loma, joka jatkuu vielä sittenkin kun muu perhe palaa arkeen.  On mulla tosín se yks kuviskurssi ja kertaustenttejä koululla.
Ruotsin, matikan ja enkun lukeminen, joka yrittää olla jotenkin järjestelmällistä. Todennäköisyyslaskut alkaa pikkuhiljaa jälleen avautua mulle. Ruotsin kielioppi ei.
Iltasin pelaan vaan Simssii.

Ystävänpäivänä olin muutaman kaverin kanssa syömässä ja pelaamassa Trivial Pursuittia Jyväsessä. Oli hauskaa ja loppuillasta ihan hysteerinen meininki, väsymyksen ja sokerihumalan yhdistelmänä. Nii joo, ja käytiinhä me sillo aamulla kattomassa wanhojaki.

Oon myös ajellu autolla jonkin verran, koska sellaseenkin mulla on nykyään lupa. On ollu jo muutaman viikon. Äitikään ei enää pelkää kyydissä niin paljon kuin aluks.

Kuuntelen Teräsbetonia ja uutta Amoralia.

Ja syön kakkua, joka jäi yli Jennin vauvelin ristiäisitä. "Pera" on nut Aku.

Rimppa

You're going down, we're yelling abis. You better move, we better dance.

Torstai oli ihan huippupäivää. Koska penkkarit.
En ehkä osaa edes kuvailla sitä fiilistä, varsinkaan näin neljä päivää myöhemmin, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Aamulla fiksialin mun ja Sarinan muistipeliasut loppuun ja sit käytiin pienellä porukalla peruskoululla heittelemässä karkkia pienille (ja myö ei-niin-pienille...) suoraan luokkiin.
9.30 alko Abishow, joka oli myös ihan mahti. Abivideo oli paras ikinä, ja muukin ohjelma tottakai. Rehtorikin selvisi perinteisestä, tukisanalistalla varustetusta puheestaan oikein mallikkaasti.

Abishown jälkeen kiiruhdettiin rekkalakanatiimin kanssa asentamaan lakanat paikoilleen ja tappelemaan kuskien kanssa aikataulusta

Rekka-ajelu oli huikea. Kaikki parhaat kaverit samassa rekassa, ihan vierekkäin liimautuneina, jotta kaikki mahtuis reunaan. Huudettiin niin paljon, abiturienttia ja martsaria että ääni oli lähteä. Karkkisade jokaisen ojikulkijan päälle. Välillä piti komentaa lapsia ettei ne tulis niin lähelle että meinaa jäädä alle. Se tunne, kun katsoo taakse, ja rekkaletka jatkuu lähes silmänkantamattomiin.

Kaikki se työ mitä näiden eteen oli nähty oli sen arvoista. Koska meillä oli ihan huikeeta ohjelmaa ja ainakin ihan parhaat rekkalakanat. Taidettiin muutamat ylävitoset heitellä rekkatiimin kesken nähtyämme ne Vaskiksen hiukan säälittävä pikkulakanat niiden rekkojen kurvatessa Jäähallin pihaan.

Illalla oli vielä jatkot yhdessä niistä martsarin pikkuibaareista, joka oli varattu vain meille. Oli mukavaa, vaikka ei ehkä olisi kannattanut istua suoraan sen kaiuttimen alla, koska korvat soi edelleen vähän...Ei nimittäin oo mitenkään hiljasta touhua kun puol baaria laulaa karaokea...;)

Siinä se tältä erää,

Rimpse