Once upon a night we’ll wake to the carnival of life

Syksyn odotetuin viikonloppu takana päin.

Perjantaina oli Nightwishin euroopan kiertueen avauskeikka Espoon Metro Areenalla (siis entisellä Baronalla), jota olin venannut taas vaivaiset puoli vuotta, sieltä kesäkuun risteilyltä saakka.
Oli taas ihan huippua, vaikka ihan erilainen tunnelma kun laivalla (no tottakai, vaikkei tuo areena nyt mikään isoin ole, niin on se anyhow huomattavasti suurempi, kuin se laivan yökerho...)

Saatoinpa taas bilettää melko huolella. Huusin, lauloin, nauroin ja heiluin ihan kiitettävästi ja vähintäänkin kahden urheilusuorituksen edestä. Settilista oli ihan mukava, vaikkei ehkä ihan yhtä eeppinen kuin kesäkuun keikalla, ja näytti tältä:

1. Shudder Before the Beautiful
2. Yours Is an Empty Hope
3. Ever Dream
4. Storytime
5. My Walden
6. The Islander (Eka puolikas Marcon soolona)
7. Élan
8. Weak Fantasy
9. 7 Days to the Wolves
10. Alpenglow
11. The Poet and the Pendulum
12. Nemo
13. Stargazers
14. Sleeping Sun
15. Ghost Love Score
16. Last Ride of the Day
17. The Greatest Show on Earth (kappaleet 1-3)

Outrona The Greatest Show on Earth loput kappaleet.

Erityisen onnellinen olin mun marraskuulevyn, Dark Passion Playn biisesitä, varsinkin tosta The Poet and the Pendulumista, jota saatoin perjantain koulumatkoilla popittaa autossa melko kovaa.

Taustascreenit oli mahtavat animaatioineen, pyroshowt jälleen kerran kovin mahtipontiset ja tuo bändi nyt vaan yleisesti ottaen tietää miten viihdyttää sekä itseään, että katsomaan tullutta kansaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Harva asia tässä maailmassa virnistyttää mua yhtä paljon, kuin Tuomas Holopaisen leveä keikkahymy. 

Lauantaina sen sijaan suunnattiin Sanna-Marin kanssa On the Rocksiin viikonlopun keikalle nro 2.
Tällä kertaa luvassa oli se toinen ah niin rakkaista lempibändeistäni, Amoral nimittäin.

Kivaa oli, vaikka heti Nightwishin jälkeen mikä tahansa bändi tuntuu aika pieneltä. Mut hyvältä näytti ja kuulosti kuitenkin, jälleen kerran. Setissä sekä vanhojavanhoja klassikoita, viimeaikojen suosikkeja ja ihan uuttakin materiaalia.

Jäätiin tällä kertaa ihan tarkoituksella vähän kauemmaksi (ei siis eturiviin) tarkkailemaan toimintaa, koska todettiin, et vois olla välillä ihan virkistävää saada vähän isompaa kokonaiskuvaa siitä, mitä siellä lavalla tapahtuu, eikä ainoastaan Benin sormista, vaikka uskomattoman kovaa tilutusta onkin ihan kiva seurailla.

Melkoista hymyilytystä aiheutti myös Arsban keikkakampaus; jätkän tukka oli kahdella pitkällä ranskanletillä. Varmaankin edellisen illan teatterihommien peruja, mut silti...;D

Kiitos keikoista kaikille tahoille, nyt meiksi kuittaa,

Rimpe

How dark were all your colors, when you paint another sunrise

Syitä rakastaa alkanutta marraskuuta 2015:

• Uskomattoman kauniit auringonlaskut, joka ilta (myös auringonnousut)
• Retkipäivät ja itsenäisen työskentelyn päivät
• Enää viikko Nightwishin ja Amoralin keikkoihin
• Huomenna ilmetyvä uusi, akustinen Raskasta Joulua -levy
• Ensimmäiset jouluvalot ihmisten ikkunoissa ja parvekkeilla
• Kaverit, äärimmäsien huonot vitsit ja leffailu
• Niin hyvä syysmusiikki (ja okei, myönnetään, myös Robin on edelleen jumissa mun päässä...)

Syitä olla rakastamatta alkanutta marraskuuta 2015:

• Niin paljon koulutöitä ja niin vähän aikaa ennen näyttöjä
• Pitkät koulupäivät
• Yksi parhaista koulukavereista lähtee loppukuusta työharjoitteluun Australiaan, mikä on tavallaan tietysti kivaa, mutta kun me nähdään se vasta maaliskuussa seuraavan kerran.

Valmiina hulluun yöhön kaikki on, tällä porukal tää mesta salee räjähtää

Eilisiltana olin yhdellä parhaista keikoista, jolla oon koskaan ollut. Ilta oli kyllä muutenkin varsin eeppinen, ihan muillakin osa-alueilla, kuten siinä yhdessä biisissäkin laulettiin.
Oltiin siis Annan ja Venlan kanssa The Circuksessa Robinin kaikkien aikojen ekalla K18-keikalla. Mielenkiintosia tilanteita tarjoilivat useamman tunnin odottelun aikana mm. jonossa kuultu "Sori, mä kuulin et te puhuitte mummoista ja mun on pakko nyt kysyy et ootteksteki mummoja? Silleen henkisesti?" ja ne eturivin känniääliöiden jatkuvat tappelut, jotka johtivat kyseisen porukan illan päättymiseen jo reilusti ennen keikan alkua ja tästä johtuvaan muun kanssayleisön pienimuotoiseen ilonpitoon.

Puoliltaöin, hiukan kärsivällisyyttä, hermoja ja nukkamaanmenoaikoja koetelleen muutaman tunnin odottelun jälkeen illan päätähdet nousivat lavalle ja sittenhän sitä mentiinkin. Yksi jos toinenkin saattoi suorittaa kiitettävän sekoamisen, kun ne biisit, joista on tullut liian monien kuuntelukertojen jälkeen pelottavan hyviä, tuli sieltä ihan livenä vihdoinkin. Ihan uskomattoman hauskaa. Loppuunmyyty Circus hyppi, lauloi ja huusi vähintään yhtä paljon kuin itse artisti. Harvalla keikalla oon nimittäin oikeesti onnistunu huutamaan itteni äänettömäks.

Ennen keikkapaikalle menoa käytiin syömässä subissa ja vietettiin ehkä hitusen liian pitkä aika nauramassa Habibi-nimisen ravintolan mainosjulisteelle. Haluaisimme kovasti tietää, millaisia ruokalajeja ovat halumi, haluomi ja kabab. :D

Kiitokset vielä keikkaseuralle, oli huippua, otetaan toki joskus uudestaan.

Rimpe

Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan

On päiviä, joina sitä istuu bussissa Hyrylän asemalla, ja katselee kahta varista, jotka istuu koivun latvassa aseman toisella puolella.
Päiviä, joina taivas on ihan tajuttoman kaunis, kun tulee koulusta kotiinpäin neljän jälkeen ja bussipysäkillä seistessä laulaa ääneen radiosta tulevaa Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappeletta.

On päiviä, joina valuu kuvikseen tunnin myöhässä, ihan hirveän nälkäisenä kourassaan kolme karjalanpiirakkaa, ja vastassa on monta iloista kaveria, rasiallinen pipareita, pullollinen glögitiivistettä ja vedenkeitin, jotta voidaan ottaa varaslähtö jouluun. Kohta kaapista on kaivettu esiin myös pieni ämpäri, jonne laitetaan kännykkä soittamaan joululauluja, koska joku lahopää unohti ottaa kajarin mukaan, kun aamulla lähti kouluun.

Ja on päiviä, joina vihdoin poistuessaan esipikkujouluista hymyillen kirpeänkylmään syysilmaan ja -iltaan, sitä näkee Myyrmannin takana ensimmäiset jouluvalot kerrostalon parvekkeella ja hetikohta toiset ja kolmannetkin. Ja se hymy levenee.

Sellainen päivä oli tänään.

Rimppa

"You see, whenever I start feeling sick, I just stop being sick and be awesome instead"

Hellou.

Viimeviikolla olin kotona keskiviikkoon saakka, koska onnistuin saamaan syyslomalla töissä lapsilta jonkun ihkun pöpön ja olin melko lailla veto pois ainakin siihen keskiviikkoon saakka, vaikka en kyllä vieläkään taida olla ihan kunnossa. 

Sitkeästä flunssasta huolimatta oli kuitenkin ihan kiva leiri, paljon mielenkiintoisia koiravieraita, koira-askarteluja ja muita koiramaisia aktiviteetteja. Ryhmä oli ihan kiva ja ohjaajien kipeys/väsymystaso ylitti loppuviikosta sen kultaisen rajan, jonka jälkeen läppä muuttuu uskomattoman huonoksi. Lisäteemana leirillä taisi olla Antti Tuisku...

Mut joo, kotona ollessani oon lähinnä maannut sohvalla ja 

taas vaihteeksi, pitkästä aikaa, kattonut huomattavat määrät HIMYMiä ja lievästi sanottuna obsessoitunut täysin uudestaan. 

Oon juonut valtavat määrät teetä ja niistänyt enemmän kuin ehkä tiesin mahdolliseksi.

Tänään vietin ehkä parhaan sunnuntain pitkään aikaan; viritin eilisiltana Perttulassa sänkyni viereen pienen "viihdekeskuksen", tosinsanottuna miniläppärin+irrallisen levyaseman+kaiuttimen, ja vietin muutaman tunnin edellämainitun sarjan parissa ja tänään sama meininki jatkui heti aamusta. Mikään ei oo ehkä parempaa, kuin maata peittoon kääriytyneenä sängyssä sateen ropistessa ikkunaan katsomassa jotain noin nerokasta, teekuppi ja hillitön irtokarkkipussi käden ulottuvilla (ne oli tarjouksessa cittarissa).

Saatoin myös tulla pelottavan onnelliseksi siitä vesisateesta ja syksyn tunnusta kotiin ajaessani. Pimenevä ilta, vaikka kello ei ole viittäkään, liikennevalojen värikkäät heijastukset märässä asfaltissa ja paras syysmusa täysillä auton kaijuttimissa.

Eilen kävin mummilla moikkailemassa nuorempia serkkuja. Illemmalla hengailin myös yhden erityisen hurmaavan nuoren miehen kanssa, vietin illallistreffejä vielä vähän nuoremman tomeran neidin kanssa (tai siis lappasin sitä safkaa mahdollisimman nopeasti sinne nassuun) ja rapsuttelin sitä makarooniksi keittiön lattialle heittäytynyttä onnelista kojoottia.

Enää vajaa pari viikkoo syksyn parhaaseen viikonloppuun ja ens viikonloppunakin varmaan aika uskomattomat bileet The Circuksessa...;)

Nyt heips taas,

Riina

PS. Ainii, meen huomenna haastatteluun työharjottelupaikkaa varten. Toivottavasti nappais.